Leikkaus ja toipuminen

Leikkauspäivän aamuksi oli varattu aika klo 7.30 TAYS:in isotooppilaboratorioon, missä oli tarkoitus ruiskuttaa injektiona radioaktiivista ainetta rintaan kasvaimen kohdalle, josta se sitten kulkeutuisi parin tunnin aikana imusuoniston kautta vartijaimusolmukkeisiin. Leikkauksen aikana sitten nämä vartijaimusolmukkeet paikannetaan gamma kameralla ja poistetaan patologin tutkittavaksi ns jääleiketutkimuksena.Jos vartijaimusolmukkeista ei löydy etäpesäkkeitä tai jos etäpesäke on tarpeeksi pieni(niin kuin itselle selvisi vasta myöhemmin leikkauksen jälkeen) eli alle 2mm niin koko kainaloa ei tyhjennetä. Leikkausta edeltävän yön nykuin yllättävän hyvin, kuten olen nukkunut koko ajan. Nukahdan kohtuu nopeasti enkä tähän mennessä ole nähnyt edes painajaisia. Tämähän tietenkin voi vielä muuttua, varsinkin nyt kun sytostaatit alkavat, mutta onneksi edes tähän mennessä olen saanut nukuttua ilman lääkkeitä. Isotooppilaboratoriosta oli suunta Hatanpään sairaalaan kirurgiselle osastostolle.Jos kaikki menisi hyvin kotiin pääsisi jo seuraavana päivänä.Hoitaja otti vastaan, antoi sairaalan muodikkaat vermeet ja ohjasi odotussaliin odottamaan omaa leikkausvuoroa.Olin jonossa toisena, joten parisen tuntia jouduin odottelemaan.

Ihmismieli voi tehdä kyllä kummallisia temppuja. Ainoa asia mitä jännitin ennen leikkausta oli se etten vaan tulisi kipeäksi koska silloin leikkaus olisi siirtynyt turvallisuussyistä. Noh, kuinka olllakaan jos jonkinlaista oiretta alkoi tulemaan pari päivää ennen leikkausta. Kurkku muka kipeä, korvia alkoi särkeä. Olin jopa niin hysteerinen että kävin työterkassa päivää ennen leikkausta vielä tarkistamassa korvat ettei ole korvatulehdusta ja kurkun ettei näy peitteitä. Taisi mun mielikuvitus oikeasti tehdä fyysiset oireet koska ne olivat tiessään leikkauspäivänä.Huh.Noin 10.30 mut tultiin hakemaan leikkaussaliin ja sain käydä pötköttelemään mukavalle leikkauspöydälle.Siinä se jännitys sitten alkoi alkoi purkautua itkuna ja tärinänä, monta hoitajaa hääri ympärillä, laittoi kanyylia ja kyseli tietoja ja menin yksinkertaisesti paniikkiin. Sitä ei kuitenkaan kestänyt kauaa kun olin unessa ja sitten jo heräämössä.Ensimmäinen kysymys oli onko kainalo tyhjennetty.Hoitaja katsoi tietoja ja sanoi että ei ole.Huoh.Tästä tietenkin päättelin että vartijoissa ei ollut löydöksiä, mutta seuraavana päivänä kirurgin käydessä tarkastamassa kättensä jäljen, kävi ilmi että yhdessä kolmesta vartijasta oli ns mikrometastaasi eli niin pieni että kainaloa ei sen takia tyhjennetä. Tätä kysyin vielä uudelleen myöhemmin jälkitarkastuksessa koska se jäi vaivaamaan mieltä ja kirurgi selitti että  näissä tapauksissa tutkimustulokset osoittavat että enemmän saadaan hallaa aikaiseksi kainaloevakuaatiolla. Ainahan on mahdollista että syöpäsolut ovat päässeet livahtamaan vartijoiden ohi ja todennäköisesti niitä on muutenkin jo päässyt verenkieroon. Siksi on sytostaatit ja sädehoidot joilla pyritään eliminoimaan myös nämä yksittäiset solut.

Herättyä ei ollut mitään kipuja ja muutenkin olo oli aika pian hyvä. Vähän jo nälkäkin oli ja sainkin sitten vähän välipalaa. Kaikki upposi ja pahoinvointiakaan ei ollut. Hoitaja tuli tarkistamaan haavan ja dreenin. Kainaloon oli siis asennettu dreeniletku joka keräsi ylimääräisen kudosnesteen leikkausalueelta. Sitä täytyi kantaa mukana kunnes pussiin tuleva nesteen määrä olisi alle 30 ml vuorokaudessa. Haava oli tosi siisti, pakotin itseni katsomaan sitä jo heti kun heräsin. Eikä se oikeastaan niin kamalalta tuntunut niin kuin olin pelännyt.Kipulääkettä sain tasaisin väliajoin ja kipu ei missään vaiheessa ollut kovaa.Yö meni osastolla huonosti.En juurikaan nukkunut. Kun kävin vessassa aamuyöstä, alkoikin yhtäkkiä pyörryttämään ja meinasin tuupertua lattialle.Pääsin takaisin onneksi sänkyyn ja soitin kilikellosta hoitajan paikalle.Mittasi verenpaineen ja se oli todella alhainen. Happiviikset sitten loppuyöksi.Aamulla vointi parani ja puoleen päivään mennessä olin siinä kuosissa että sain lähteä kotiin. Fyssari kävi vielä antamassa käsijumppa ohjeet ja hoitaja pumpulitissin että on jotain muutakin liiveihin laitettavaa kuin tennissukka siihen asti kunnes voi käydä hakemassa maksusitoumuksella oikean proteesin. Kättä täytyy jumpata edelleen 3 kertaa päivässä tai muuten se äityy tosi jäykäksi.Kun vahvempien kipulääkkeiden vaikutus kotona lakkasi alkoi kainalo ja käsi tuntua ilkeältä.Kiristystä ja puristusta, puutumista, pistelyä,koko kainalo oli tosi arka ja pelkkä paidan päälle laittaminen sattui.Koskeminen tuntui kuin raastinraudalla olisi vedelty.Ja pisteenä iin päälle tuntui kuin kantaisi  HK:n sinistä lenkkimakkaraa tai tennispalloa kainalossa 24/7.Onneksi nämä tuntemukset ovat nyt hävinneet.Jäljellä on edelleen ajoittainen kiristys/puristus rinnassa , mikä kyllä helpottaa jumpalla.Dreeniä kannoin mukanani viikon päivät.Se oli jo ehtinyt jotenkin koteloitumaan ja irroitus ei ollutkaan mikään helppo homma.Mutta lähti loppuviimein kun oli hälytetty kokeneempi(=riuskaotteisempi) hoitaja paikalle.Käski vetää kerran syvään henkeä ja sitten kunnon tempaisu.Kiitteli lopuksi että kestit kuin nainen.

Jälkitarkastuksessa kolmen viikon kuluttua haava oli jo niin hyvin parantunut ja käsi liikkuu hyvin joten mitään rajoituksia ei enää ole, kaikkea voi tehdä normaalisti.Siitä intautuneena päätinkin sitten käydä puistojoogassa, se oli ihanaa.Lenkit myös pitenivät huomattavasti.Viime päivinä olen ottanut jopa maltilla juoksuaskeleita, mutta eipä siitä oikein mitään tullut.Kävelyllä siis jatketaan.Leikkauksen jälkeen postiluukusta alkoi kolahdella laskujen lisäksi kutsuja sekä onkologille että ns levinneisyystutkimuksiin sen mikrometastaasin takia.Myös hampaat piti hoitaa kuntoon ennen sytostaattien aloitusta.Tämäkin olisi ollut kiva jos joku olisi maininnut siitä jo hiukan aiemmin kuin se että paniikissa varailet peruutusaikaa  jollekin kesäkandille kun aika alkaa loppua kesken.Taas oli FB palstasta hyötyä!Se hammaslääkäriepisodi oli täysi fiasko ja päätin että kunnalliselle en enää mene.No ompahat nyt reijät paikattu, mutta myös hammaslääkärikammo nousi potenssiin sata.