Rintasyöpädiagnoosi pamahti keskelle 38-vuotiaan äidin ja vaimon ruuhkavuosia,ajatuksia matkan varrelta
keskiviikko 15. elokuuta 2018
Takapakkia
Joo,luulin että nyt päästään helpommalla mutta paskan marjat,eilinen oli kehno päivä eikä tämä päivä näytä juurikaan paremmalta.Heräsin jo aamuyöstä huonoon oloon ja heikotukseen,päässä heitti,pyörrytti,jalat on ihan hyytelöä,tuskin pääsen raput yläkertaan,kaiteesta kiinni pitäen ja hitaasti hiipimällä se onnistuu.Pohjeisiin sattuu,pää ihan sumussa ja mitä näitä nyt on.Lapsi,totesi aamulla päikkyyn lähtiessään että sä kävelet kun mummot,jep.Harmittaa.Toivoin että olis jo lähtenyt paranemaan päin,mutta nyt kyllä mentiin monta askelta taakse.Oon niin väsynyt,ihan pohjattoman väsynyt.Tuntuu että sohva tai sänky oikein ilmaisee mut sisuksiinsa,uppoan pohjalle kuin tiiliskivi.Pää tuntuu tonnin painoiselta,sitäkin on raskas edes kannatella.En jaksa tehdä mitään,en edes katsoa TV:tä tai kuunnella kirjaa,jaksan vain olla ja möllöttää ja nukkua....on niin voimaton olo että sitä ei pysty edes selittämään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Korjausleikkaus vol 2
Viime viikolla operoitiin uudelleen rakennettua rintaa.Kokoero toiseen verrattuna oli huomattava ja muotokaan ei oikein ollut asettunut ,rin...
-
Tästä se lähtee.Kriisihoitaja maanantaina käski kirjoittaa,se helpottaa.Ja nyt mä sitten kirjotan.Mutta mistähän sitä aloittaisi.Ehkä pa...
-
Näiltä ei ole tähän mennessä vältytty.Suurimmaksi osaksi olen kuitenkin ollut ihan hyvillä fiiliksillä ja nimenomaan yrittänyt nauttia niist...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä tähän kommentti,ilahtuisin siitä kovasti:)