Rintasyöpädiagnoosi pamahti keskelle 38-vuotiaan äidin ja vaimon ruuhkavuosia,ajatuksia matkan varrelta
lauantai 27. huhtikuuta 2019
Totaalitiltti
Ajattelin kirjoitella vähän parin viikon takaisesta totaaliuupumuksesta joka tuli ihan puskista.Ihmettelin taannoisena sunnuntaina kun väsytti niin pirusti vaikka nukuin pitkään aamulla ja vedin tirsoja pitkin päivää mutta väsymys vaan ei häipynyt.Lauantai oli mennyt ihan normisti,ei mitään ihmeempää.Alkuviikon sitten töiden jälkeen yritin levätä mutta aamuisin oli melkein mahdotonta saada itseään sängystä ylös.Pää oli aivan jumissa,sellainen tainnuttava tunne josta tulikin aika ikävä flashback sytoaikoihin.Aivot ihan sumussa ja tosi vaikea keskittyä mihinkään.Torstaina sitten 11/17 herceptinillä käydessäni hoitaja kyseli miten menee.Ihmettelin sille ääneen voimattomuutta ja väsymystä ja aivosumua ja se sanoi että heti kun oli tulin ovista vaikutin hänen mielestään ahdistuneelta.Ehkä joo olin jo ahdistunutkin siinä vaiheessa kun väsy ei vaan hellittänyt.Onneksi tajusin sitten ottaa sairaslomaan ja perjantain sitten nukuinkin käytännössä koko päivän.Se jo auttoi paljon ja viikonlopun vielä lepäiltyäni olo olikin taas aivan eri.Tämä varmaan oli juuri sitä hoitoväsyä mistä on varoiteltu mutta tuli kyllä jotenkin yllättäen.Vaikka kyllähän tuo työelämään hyppääminen voimia syö ihan eri lailla kuin normaalisti ja toisaalta en ihmettele että tällaisia ”taantumia” tulee.Tuo väsy kun sai ihan fyysisiäkin oireita aikaiseksi esim sydämentykytystä,hengenahdistusta,huimausta.Ja juurikin tuon takia jo ajattelin että jotain on pahemminkin pielessä.Jatkossa nyt jotain oppineena tiedän että täytyy levätä heti jos väsy alkaa mennä yli,koska sillä se näkyy menevän ohi.Lisäksi pääsiäisenä pidetyt ekstravapaat varmaan auttoivat myös palautumaan.Nyt en myöskään yhtään ihmettele miksi työterkka viime vuonna sanoi että on yleistä aloittaa osa sairaspäivärahalla alkuun ja sitten palata jonkun ajan päästä täyspäiväisesti.Kyllä tämä palautuminen vaan aikaa ottaa,ei voi mitään.Vaikka kuinka kuvittelee että jaksaminen on hyvä ja lähes sama kuin ennen niin ei se ihan taida kuitenkaan olla.Opettelu siis itsensä kuunteluun jatkuu edelleen ja nyt sitä täytyy kyllä vielä kuulostella omia oloja aika herkällä korvalla,että tajuaa hellittää ajoissa.Helpommin sanottu kuin tehty.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Korjausleikkaus vol 2
Viime viikolla operoitiin uudelleen rakennettua rintaa.Kokoero toiseen verrattuna oli huomattava ja muotokaan ei oikein ollut asettunut ,rin...
-
Tästä se lähtee.Kriisihoitaja maanantaina käski kirjoittaa,se helpottaa.Ja nyt mä sitten kirjotan.Mutta mistähän sitä aloittaisi.Ehkä pa...
-
Korjausleikkaus on vihdoin ohi,nyt on 10 päivää kulunut leikkauspäivästä.Alunperinhän leikkaus piti olla jo huhtikuussa mutta sitten tuli ko...