Voihan valkosolut

Nyt siinä sit kävi niinkun tuolla aiemmin manailin,valkosolut ja neutrofiilit on liian matalat,on ihan herran hallussa ehtiikö ne nousta huomiseen mennessä.Ne kun oli aika reippaasti alle tiputusrajojen.Olen saanut vinkkiä että lenkkiä tekemällä saisi luuydintä aktivoitua tuottamaan soluja vähän rivakammin.Se tietää siis tänään armotonta vaakkolammen ympäriajoa.Tänään pitäisi hoitajan olla yhteyksissä että mitä tehdään,siirretäänkö tippaa suosiolla vai menenkö huomenaamuna uudelleen verikokeisiin.HARMITTAA ja KIUKUTTAA.Hyvää oli verikokeissa se että kaikki muut arvot oli kohillaan,jopa HB viitearvoissa 127!Kyllä nyt pidetään ihmistä jännityksessä.Peukut että huominen tippa onnistuisi!

Hyvästi kulmakarvat

Nynne sitten on tippuneet melkein kaikki.Tai ei ihan,niitä on ehkä yhteensä kymmenen molemmissa kulmissa.Että ei ihan pieni paikkominen riitä,kyllä se on opeteltava piirtämään edes jonkinlaiset luirut että ei näytä aivan alienilta.Ripsen tyngät vielä sinnittelee,mutta kohta ei riitä niillekään mitkään hypersuperextrathicklonglash-mascarat,aika onnettomat nekin on.

Viime päivinä on ollut tosi mukavaa kun on oikeasti jaksanut tehdä juttuja ihan erilailla,tulipa tehtyä kiva lenkkikin ja tytön kanssa käytiin oikein gurmee illalllisella eilen Hesessä.Empä ollut sielläkään käynyt pariin kuukauteen.Urheilun jälkeen  kyllä aina väsyttää niin että se on päikkäreiden paikka ja melkeimpä aktiivisen päivän jälkeen täytyy pitää lepopäivä.Jalat on aika hapoilla eilisestä pyöräilystä,mutta ei haittaa.Oon niin iloinen että pystyy asioihin ilman että päässä heittää ja sydän muljahtaa ympäri.Joten jonniinverran odotan että vikan syton huurut on ohi ja suunta kunnon kanssa on ainoastaan ylöspäin.

Huomenna taas olisi verikokeet.Nyt en jotenkin jännitä tuloksia.Ehkä siksi että olo on niin hyvä että ei ne nyt mitenkään voi olla ihan persiillään.Tämä on vähän niinkuin pikkulapsi odottaisi joulua.Enää 3 päivää,odottavan aika on piiiitkä.

Olisko pitänyt olla huolissaan

Paljon puhutaan että rintasyövän ainut oire on kyhmy rinnassa ja näin varmasti usein onkin.Mutta olen myös törmännyt siihen että kyllä niitä muitakin oireita voi olla.Olen nyt jälkikäteen miettinyt oliko mulla muita oireita ennen diagnoosia kuin se patti.Sellaisia joista olisi pitänyt olla huolissaan.Ja olihan mulla.Ja olisi pitänyt.Ensinnäkin ihan jäätävä väsymys oli vaivannut jo viimeisen vuoden.Pistin sen näppärästi hektisen ja stressaavan työn piikkiin,eikä se nyt todellakaan ole asia mistä epäilee että hei,mullahan on varmaan rintasyöpä!Mutta nyt ajateltuna se ei todellakaan ollut normaalia että saatoin nukahtaa sohvalle sekunneissa ja täysin syvään uneen heti kun pääsin vaakatasoon.Ja että silmät tuntui niin raskailta että ne ei vaan pysyneet auki.Ja vaikka nukkui,tuntui että se ei vienyt väsymystä pois.Tosin en tiedä enkä ole kysynytkään kuinka kauan mahdollisesti mun patin/pattien kehittyminen on kestänyt,puoli vuotta,vuoden vai jopa kauemmin.Mutta se väsymys oli varmasti yksi oire.

Toinen oire oli rinnuksen kutina ja punoitus satunnaisesti kevättalvella samoin kuin vasemman rinnan satunnainen kipuilu ja jomotus, jonka laitoin pms oireiden piikkiin, mutta muistan ihmetelleeni kun se oli vain toispuoleista.Että joo,olihan niitä oireita ja kroppa yritti kertoa että jotain on pielessä mutta eipä noista nyt rintasyöpä ekana tule mieleen.Varsinkaan tämänikäisenä.Ja kyllä mä edelleen uskon että se vasemman ohimon outo puutumisen ja kihelmöinnn tunne oli myös yksi oire,vaikka sitä oli myös leikkauksen jälkeen.Mutta nyt se on hävinnyt täysin!En muista koska sitä olisi ollut
viimeksi, varmaankin sillon kun siitä lääkärille mainitsin ensimmäisen sytostaatin yhteydessä.

Tästä päästäänkin siihen että edelleen syyllistän itseäni siitä että en tajunnut patin olemassaoloa aiemmin.Miten paljon parempi tilanne olisi ollut jos olisin edes kerran tutkinut rintani kevään aikana.Tai ylipäätään koskaan,koska sitähän en ollut tehnyt.Vaikka olin tietoinen että se olisi hyvä tehdä kuukausittain niin silti en pitänyt sitä tarpeellisena.Edellisen kerran sen oli tehnyt gyne normi tarkastuksen yhteydessä reilu vuosi sitten.Koska eihän mulle mitään rintasyöpää voi tulla.Sehän on vanhojen naisten tauti.Sama olettamus mikä varmaan suurimmalla osalla ihmisistä on.Tiedän että jossittelu on turhaa,eikä se muuta tätä hetkeä miksikään eikä siitä ole mitään hyötyä.Mutta silti en voi sille mitään että nämä ajatukset pulpahtaa pintaan aina joskus.Ihmismieli.

Pieniä iloja

Viikonlopusta lähtien olo on kohentunut huomattavasti ja tänään koettiin pieniä riemun hetkiä kun pääsin ekaa kertaa 5 viikkoon käymään ruokakaupassa!Ja vielä polkupyörällä.Todellakin viimeisen viiden viikon aikana ainut paikka missä olen käynyt kodin ulkopuolella on sairaala.En vaan ole tuntenut oloani tarpeeksi hyväksi/varmaksi koko sinä aikana.Joten pystyy ehkä kuvittelemaan että tämän päivän kauppareissu oli enemmän kuin elämys.Pieniä ne on ilot tässä vaiheessa.Samalla reissulla hain paketin jossa on vähän piristystä tähän syksyyn kun tajusin tuossa eräänä päivänä että mä en ole ostanut itselleni mitään kivaa kesäkuun jälkeen,olen vähän niinkuin unohtanut itseni tässä rumbassa.

Muuten tuntuu että olo on parempi kuin pitkiin aikoihin.Ja mikä parasta,viikko aikaa vielä myös nauttia tästä olosta.Väsy kyllä yllättää edelleen nopeasti,mutta kun muistaa levätä niin sillä siitäkin selviää.Ja päässä välillä "heitättää" mutta sekin on vähenemään päin.Olen myös haravoinut nyt parina päivänä,tosin vain puoli tuntia kerrallaan.Ja sen jälkeen on pitänyt ottaa päikkärit.Käsi on edelleen vähän arka mutta sitä ei enää särje,hyvät mahdollisuudet siis että se paranee nyt viikon aikana.Voisiko sanoa että olo on ihmismäisempi kuin aikoihin ja tämän voimalla kyllä jaksan viimeisen syton olot.Johon siis näillä näkymin on enää 8 päivää,jei!

Syvälle suoneen sattuu

Tämän kierroksen bonusjuttu on näemmä sitten tippakäden kipuilu.Sattuu välillä niin että vesi lentää silmistä.Suonet alkaa vissiin sanoa sopimusta irti.Tai en tiedä mitä kipua se on,osittain varmaan hermosärkyä kun koko kättä jomottaa aika ajoin ja se on voimaton ja turta.Ojentaessa kipu tuntuu eniten,ihan kuin joku kinnaisi vastaan.Noonan kautta tästäkin kyselin ja kuulemma näin voi käydä,eikun särkylääkkeitä naamariin.Hoitaja käski kuitenkin seuraamaan käden ulkonäköä ja jos ilmenee turvotusta,punoitusta tai kuumotusta pitää ottaa yhteyttä uudelleen.Silloin saattaa olla kyse syvästä laskimotukoksesta.Jeps.Buranan voimin on nyt menty yöt ja osittain päivätkin.Heikotus iski tiistai aamuna ja sydänkin on kiihdytellyt taas siitä lähtien.Tänään onneksi ei enää niin paljoa.Päivät on menneet pääasiassa nukkuessa,voisi ottaa tirsaa kellonympäri, silmät vaan ei pysy auki .Kyllä on taas otettu likalta luulot pois js nöyräksi vetää,roppa on aivan romuna.Ja kurkussa on taas kaktus.Sekin kait on seurausta limakalvovaurioista mitä nämä sytostaatit aiheuttaa.Hissukseen siis taas mennään,laahustan kun haamu villasukkineni.Aamupalaleivän kun saa tehtyä itsellensä niin saa olla ylpeä.Sen jälkeen pitääkin päästä jo vaakatasoon puuskuttamaan.

Jaksaminen

Totuuden nimissä täytyy tunnustaa että en ikinä olisi uskonut kuinka raskasta tämä hoitojakso tulisi olemaan.Se ei ole raskasta vain minulle vaan koko perheelle.Kaikilla alkaa olla turnausvämys päällä ja elämä ei aina ole sieltä hilpeästä päästä.Tunteet kuumenee mutta onneksi myös viilenee.Tahto mennä eteenpäin on kuitenkin kova ja usko siihen että parempi jakso on siellä jossain odottamassa.Ollaan kaikki väsyneitä,todella väsyneitä välillä.Mutta niin se kai menee.Ja vaikka minä romahtelen on yksi joka pitää mut pystyssä,päivästä,viikosta,kuukaudesta toiseen.Miten tällaisesta sitten voi selvitä?Miten näin pitkän matkan jonka loppupää ei vieläkään ole näkyvissä voi mennä tulematta kahjoksi?Päivä kerrallaan.Muuta keinoa ei ole.Siinä on ollut aikamoinen opettelu.Kun huomisen olosta ei tiedä ei ole kuin tämä päivä.Sen tunnit,minuutit,sekunnit.Välillä ne sekunnitkin tuntuvat valovuosilta huonoimpina hetkinä.

Huumori.Yksi tärkeä juttu.Jos ei osaisi nauraa välillä itselleen voisi tämä elämä käydä aika yksitoikkoiseksi.Huumoria on pakko olla,muuten ei jaksaisi.
Vertaistukisisko.Tärkeä juttu myös.Olen tutustunut ihanaan vertaistukisiskoon samasta kaupungista.Vaikka vielä ei olla päästy tapaamaan,on ollut todella huojentavaa tietää että ajatukset voivat olla niin samoja,riippumatta siitä missä kohtaa hoitoputkea ollaan menossa.Kun tietää täsmälleen mitä toinen tarkoittaa parista sanasta.

Välillä ihmettelen itsekin miten ihmeessä olen jaksanut.Osa ajasta on kuin sumuverhon takana,ei pysty muistamaan tarkkaan.Mutta jos jaksaminen on ainoa vaihtoehto voiko sitä ihminen silloin muutakaan?Tai ehkä parempi sana kuvaamaan sitä on sietäminen.Koska sitähän tämä on.Sinulle tilaamatta paiskatun tilanteen sietämistä parhaasi mukaan.En osaa edes sanoa olenko jaksanut/sietäny hyvin vai huonosti.Fyysisesti huonosti kyllä mutta pääkopan osalta?Ei sitä ehkä pysty vielä sitäkään täysin arvioimaan.Välillä tuntuu että kaikki on ok ja välillä ei.Masennuksen alhoja tulee ja menee,ilon ja onnen hetkiä tulee ja menee.Ehkä se on pääasia, että niitäkin on.Tietyt tilanteet,hetket,biisit laukaisevat joskus tosi vahvoja reaktioita,siitä olen yllättynyt useasti.Ihan kuin jotain asioita katsoisi aivan eri perspektiivistä kuin ennen.Joskus vaan tulee itku silmään siitä kun on niin hyvä olo.Silloin kun on oikeasti normaali olo,ne kerrat ovat yhden käden sormilla laskettavissa tässä viime kuukausien aikana.Tai sitten se toinen ääripää,itku tulee kun on niin paska olo,kun ei enää jaksaisi,on turhautunut,kiukkuinen,masentunut ja vaan ihan loppu kaikkeen.Niitä onkin sitten ollut vähän enemmän.

Pahinta on ollut se kun oikeasti haluaisi jaksaa,haluaisi olla mukana perheen ja tytön touhuissa,mutta ei pysty.Huomaan että lapsi niin odottaa sitä että äiti jaksaisi lähteä tekemään jotain muuallekin kun kotipihaan.Esim uimaan,leos leikkimaahan,puistoon,niihin paikkoihin missa aiemmin on useasti käyty.Kyllä siinä tulee itselle turhautuminen ja harmitus lapsen puolesta.Mutta kyllä me vielä mennään ja jollain tasolla tyttö kyllä ymmärtää ettei tämä äidin vetämättömyys loputtomiin kestä.Siitä on kuitenkin puhuttu että saan lääkettä enää kerran ja sitten äiti voi alkaa parantua.Niin,todellakin,parantua!

Oloja

Pe:Olo aamusta ok,pientä ällötystä mutta primperanilla pysyi poissa koko päivän.Jaksoin jopa käydä ulkona,perata etupihan kukkapenkin, mikä ei olis tullut mieleenkään viime kerralla.Närästystä illalla,siihenkin tropit auttoivat.Väsymys on illalla kova.

La:Pää alkaa jumittaa heti aamusta,mutta ei niin pahasti kuin viimeksi.Väsyttää,aamupalan jälkeen tirsailua.Ja oikeastaan koko loppupäivä tirsailua,pää aika jäässä.Päivän ulkoilu,roskapussin vienti.Väsy korjaa illalla jo hyvissä ajoin.Yöllä perusmeininki,kylmä,kuuma,kylmä,kuuma,kylmä,kuuma,kylmä......Aamuöstä vasenta kättä(tiputuspuoli)alkoi särkeä ja jomottaa niin että nukkumisesta ei meinannut tulla mitään.Aamulla Buranaa huiviin,sillä vähän tokeni.

Su:Pään jumitusta edelleen.Parasta tähän mennessä se että sydän on ollut rauhassa ainakin toistaiseksi.Liikkeelle kun lähtee niin hengästyttää mutta sekään ei ole mitään viime kerran jumputukseen verrattuna.

Jälkikasvu on kertonut useampaan kertaan nyt cefin aikaan että äiti haisee pahalle.Siinä ilmeisesti on ominaishaju joka puskee ihosta ulos,mutta en kylläkään itse sitä haista.Mukavaa.Mutta sepä sopii hyvin tulevan halloweenin teemaan eikä tarvitse edes sen kummempaa panostusta:olen haiseva zombi jo valmiiksi😂☠️💩🎃

Varovainen tuuletus

Nyt ei varmaan pitäisi vielä tuuletella mutta aion silti vähän:eilinen ja tämänaamuinen olotila on aika lailla erilainen ja parempi kuin viime kerralla.Väsyttää joo ja pari tuntia tipasta tuli pöhnäinen olo ja raskaat jalat mutta kaatokänni,pahoinvointi,huippaus ja sydämentykytys loistavat kaikki poissaolollaan.Ihan huikeeta!Mutta katsotaan nyt etten juhli liian aikaisin,kun kortisoni loppuu niin silloin vasta sen oikean kunnon näkee mutta tähän mennessä vaikuttaisi oikein hyvältä.

Pieniä jännityksen hetkiä tässä ennen tiputusta kuitenkin piti kokea kun crp pentele oli jostain syystä koholla,ehkä tämän flunssan takia,tiedä häntä.Onneksi tiistain uusintakokeissa se oli jo laskenut niin että tiputus voitiin antaa.Ja viikon paras uutinen:hemoglobiini oli noussut itsekseen 113!Eihän se vieläkään viitearvoissa ole mutta sinne päin,jes!Passittivat mut vielä sydänfilmi ennen tiputusta niiden viimekertaisten tykytysten takia,se oli kunnossa.Ärsyttävintä nyt on ainoastaan yskä.Oli työn ja tuskan takana eilen yritää olla yskimättä reilun puolituntia kun epirubisiini tippui,ainoa keino oli olla koko ajan vichy pullo huulilla.Ja siis yskimättä piti olla siksi että sai tippakäden pysymään paikoillaan,koska tuo mansikkamehu on niin kudostoksista että esim hoitajat käsittelevät pussejakin hanskat kädessä.En siis välttämättä halua tietää mitä tapahtuisi jos sitä sattumoisin pääsisi jonnekin muualle kuin verenkiertoon.Rajuja aineita.Toinen vaikea paikka oli pitää naurunhyrskäsdykset kurissa kun naapuripaikkalainen kuorsasi niin että rappaukset meinasi tippua Radiuksen katosta,nukkui siis kuin tukki koko tiputuksen ajan.

MUTTA nyt on pääasia että ainoastaan yksi tippa enää jäljellä ja tuntuu että nyt on jo ihan voittajafiilis!13 viikkoa takana,3 edessä.Oon päättänyt että viimeisen tipan olot menee vaikka päällään seisten.Pakko.

Hulluuden Highway

Ihanan normaali viikonloppu takana,tavallaan:siivousta,ulkoilua,pyykkäystä,lepäilyä,leipomista ja muita tavallisia juttuja.Sellaisia juttuja jotka eivät todennäköisesti ole mahdollisia taas viikon päästä.Ihanaa kun jaksoi lauantaina tehdä asioita,jopa imurointi voi tuntua kivalta!Sen verran touhuaminen kuitenkin verotti että olin eilen täysin valmis yöunille jo kahdeksalta.Mutta tänään sitten ei olekaan huvittanut mikään.Joka syksyn riesa eli lenssu on tässä ollut vaivoina koko porukalla,2/3 :lla kunnon maailmanlopun yskä,itse olen päässyt onneksi aika vähällä,kurkku ollut kipeänä parina aamuna,aivastuttaa ja nenä vuotaa,toivottavasti jää myös siihen.

Kulmat ja ripset ovat harvenneet paljon,saa nähdä tiputtaako tää CEF ne jossain vaiheessa kokonaan.Tukkahan kasvaa koko ajan harvaa sänkeä,kerran viikossa täytyy kuula ajella muuten tosiaan on sellainen kätyri-look.Nyt kun ilmat on viilenneet olen alkanut pitää sisälläkin jotain päässä,tuubihuivia tai hupparin huppua.Hiukset lämmittävät yllättävän paljon ja paljain päin tuntuu olo tosi kalsalta.Samoin olen  alkanut myös öisin käyttämään” yömyssyä”,tuntuu jotenkin mukavammalta kun on päässä jotain mikä lämmittää.Nyt taas parina päivänä on iskenyt ihme alakulo, jännä kun se ajoittuu aina tälle kolmannelle viikolle.Olen järkeillyt sen niin että kaikki energia menee ekana ja tokana viikkona siihen että vaan selviytyy päivästä toiseen.Sitten kun olo helpottaa niin mieli alkaa tulla mukaan ja se ailahtelee paljon.Ehkä se on sitä että odottaa taas tosi paljon seuraavaa sytoa  että pääsisi taas askeleen eteenpäin tällä hoitoputken liukuhihnalla.Sellasta jännittynyttä malttamattomuutta,toivois vain että aika kuluisi nopeasti.En oikein pysty keskittymään mihinkään.

Huomenna sitten olisi taas labrakäynti, tulokset jänskättää etenkin valkosolujen ja hemoglobiinin osalta.Ja taas on pelko persiissä että seuraava tiputus menee taas surkeammin kuin eka,niinkuin doketakselissa kävi.Jospa kerrankin joku menisi paremmin mitä on pelännyt.Kuumottaa jo ajatella taas sitä puolentoista viikon koomaa,mutta ei kai siinä taas muu auta kun kunnon kiukku päälle ja otettava vastaan se mitä tulee.

Jotenkin nämä Haloo Helsingin Hulluuden Highway kertsin sanat kolahtaa aika hyvin ja kuvastaa sitä kooman aikaista olotilaa.Tätä on tullut kuunneltua tässä jonkin verran,ja kovaa😄


Kun valot sammuu niin sä kaiken näät
Kun valot sammuu niin sä valvomaan jäät
Suljet silmäsi ja hengität
Kyllä kaikesta sä vielä selviät
Joku voimas vei vaik sä huusit ei
Tää on hulluuden highway
Avaat silmäsi ja hengität
Ehkä huomenna sä ymmärrät
Vielä elossa oot
Vielä elossa oot

Matka tähän asti

Listasin tähän kaikki sairauteen liittyvät päivämäärät diagnoosista aina viimeiseen sytostaattiin.Reilut 5 kk mennyt ja loppuviimein tuntuu että aika on mennyt tosi nopeasti,vaikka kyllä tämä aikamoinen savotta on ja tulee vielä olemaan.Tässä vasta konkretisoituu se kuinka pitkä matka jo oikeasti on kuljettu.Listaa lukiessa alkaa itseäkin hengästyttämään.Päivittlen listaa sitä mukaa kun sädehoitojen päivämäärät varmistuvat.Se miksi viimeisten sytojen kohdalla lukee toivottavasti on se että tämä CEF laskee valkosolujen vähän jälkijättöisesti ja saattaa käydä niin että ne eivät ehdi nousemaan tarpeeksi hoitoon mennessä.Yritän vähän valmistella itseäni siihen että en tippuisi niin korkealta jos näin käy.Se on kai aika tavallista.Vaikka luulen että pari painokelvotonta sanaa pääsee siinä vaiheessa jos niin kuitenkin käy.Jotenkin ei yhtään olisi toleranssia sietää mitään takapakkeja.Tein itselleni puhelimeen laskurin, final countdown viimeiseen sytoon, tänään se näyttää 28 päivää.Toivon sydämestäni että siihen ei tarvitsisi kajota!Tarvitsin itselleni jonkun motivaattorin tähän sytojen loppurutistukseen ja tämä näyttäisi toimivan.

9.5.18 Diagnoosi

11.5 Työterveys

24.5 Magneetti+ultra+mammografia

31.5 Kirurgin tapaaminen

1.6 Verikokeet

4.6 Työterveys

5.6 Leikkaus
11.6 Dreenin poisto

25.6 Verikokeet,seurantakysely Noonassa(mobiiliappi jota käytetään hoidon seurantaan)

26.6 Hammaslääkäri

27.6 Sydämen ultra

28.6 Kirurgin jälkitarkastus

29.6 Vartalon CT kuvaus, Hammaslääkäri

2.7 Luuston gammakuvaus

4.7 Hampaiden röntgen

5.7 Onkologin tapaaminen&hoitosuunnitelma

6.7 Tutkimuslääkärin ja hoitajan tapaaminen

9.7 Syöpäpolin Kriisihoitaja

10.7 Peruukin sovitus 1

11.7 Lääkkeiden haku
15.7 Alkukartoituskysely Noonassa

16.7 Verikokeet

17.7 Sytostaatti 1/6 + Herceptin pistos 1/17
19.7 Proteesin sovitus/haku

26.7 Pään magneettikuvaus
5.8 Oirekysely Noonassa

6.8 Peruukin haku

8.8 Verikokeet+onkologi

9.8 Sytostaatti 2/6+ Herceptin pistos 2/17

20.8 Syöpäpolin kriisihoitaja
25.8 Oirekysely Noonassa

27.8 Työterveys

28.8 Verikokeet

30.8 Sytostaatti 3/6+Herceptin pistos 3/17

7.9 Työterveys
16.9 Oirekysely Noonassa

17.9 Verikokeet+onkologi

19.9 Sytostaatti 4/6,keuhkojen röntgen

26.9 Acuta
7.10 Oirekysely Noonassa

8.10 Verikokeet

10.10 Sytostaatti 5/6(toivottavasti!)

30.10 Verikokeet,kriisihoitaja

1.11 Sädehoitosuunnittelu+Sytostaatti 6/6(toivottavasti!)

Hyvä päivä

Kuin feeniks lintu taas on noustu tuhkasta!Luulin jo viime viikolla että tästä ei ole enää nousua mutta niin vaan päivä päivältä olo on parantunut, enemmän liikkuessa toki syke nousee ja hengästyttää mutta leposyke on laskenut alle 70.Väsymys myös iskee helposti mutta siihen auttaa päikkärit.Tänään ihanan aurinkoinen lokakuun sää pakotti ulos tekemään vähän syyshommia kuten nuupahtaneiden kesäkukkien poisheittoa.Ulkoilu tekee ihmeitä ololle.Aiettä  mä nautin siitä että just nyt ei satu mihinkään,ruoka maistuu hyvälle ja heikotuskaan ei iske jos muistaa syödä tarpeeksi usein.Viikko aikaa ladata akkuja seuraavaan satsiin.Tänään on hyvä päivä!