Kuulumisia

Toukokuun puolivälissä oli taas tutkimukseen liittyvä lääkärin vastaanotto ja sydämen ultra.Sitä jännitin jotenkin paljon enemmän kuin aiemmin johtuen tykytyksistä ja muljahduksesta joita nyt on ollut loppukeväästä.Tosin nyt on ollut rauhallista niidenkin suhteen.Ultrassa oli kaikki niinkuin pitää eli Herceptin pistokset eivät ole tehneet hallaa ja ne jatkuvat normaalisti 3 viikon välein.Niitä on nyt käyty 12/17!Toissakerralla oli erikoinen episodi pistoskerralla,multa lähti melkein taju.Heti pistettäessä tuntui omituinen tuike polvessa asti ja heti sen jälkeen henki S alpautui,silmissä musteni ja korvissa soi.Siinä äkkiä sitten monta hoitajaa+lääkäri paikalle,jalkoja ylös ja hetken päästä olin taas tässä maailmassa ja voitiin jatkaa.Ei selvinnyt mistä se johtui mutta jäi pieni kammo seuraavaa kertaa kohtaan.Onneksi seuraava meni kuitenkin hyvin.Kutsukirjettä odottolen nyt 1 v kontrolliin.Oikea käsi on kipuillut nyt pari viikkoa,välillä enemmän välillä vähemmän,sellaista säteilevää ja sormet puutuu ja niitä pistelee.Laitoin tästä yhteydenottoa polille ja lääkäri siitä eilen soittelikin.Ei sille vaan voi mitään että ekana tulee mieleen että noni nyt se on levinnyt luuston.Käskettiin seurailla ja jos ei hellitä niin lupailtiin että pääsee luustokuvaukseen jos auttaa saamaan mielenrauhan.Että täytyy nyt katella.Mistä näistä nyt tietää että mikä on normaalia ja mikä ei kun tamotkin aiheuttavat lihas ja nivelkipuja.Ja voihan se olla olla ihan joku hermopinne tms.

Viime lääkärikäynneillä puhuin myös väsymyksestä ja sanottiin että se voi kestää vuodenkin!Nyt olen jaksanut liikkua enemmän,pyöräilen,lenkkeilen ja muutenkin jaksan olla aktiivinen,myös työpäivän jälkeen.Tämän tueksi hankin Oura älysormuksen jolla voi seurata nimenomaan omaa palautumista,unta,aktiivisuutta jne.Ja sitä miten aktiivisuustason vaikuttavat seuraavan päivän ”valmiuteen”.Ehkä paras ostos pitkiin aikoihin.

Eilen tuli tasan vuosi leikkauksesta.Ja kuukausi takaperin oli diagnoosin vuosipäivä.Juhlistettiin sitä kakulla,”still alive”!Oli kyllä aika tunteelliset päivät ,jotenkin kaikki palautui mieleen viime keväältä vaikka toukokuusta en juuri mitään muuta muista kuin että kaiken odottelu oli yhtä  helvettiä epätietoisuudessa että mitä tapahtuu ja milloin.Siinä jäi kyllä ihminen aika tyhjän päälle diagnoosinsa kanssa,:joo,sulla on syöpä,odottele että kutsutaan leikkaukseen,hyvää jatkoa.Kyllä se hoidetaan....Jaaha.Eikä siinä hetkessä tajua kysyä että kuka kutsuu,miten kutsuu,koska kutsutaan ’,minne kutsutaan.Jäät vaan leijumaan sellaseen epämääräiseen kuplaan ja toivot että kaikki olis pahaa unta.Ne hetket ei kyllä unohdu koskaan.No,onneksi nyt on asiat toisin.Kaikki on toistaiseksi hyvin.

Sain vihdoin hankittua paristot vaakaan,se on ollut agendalla jo pitkään ja ei olis pitänyt.Lukemat oli aika karua luettavaa.+8 kiloa sitten viime heinäkuun.Maltillinen painon pudotus on nyt tähtäimessä kun mulla vaan ei ole hyvä olo omassa kropassani tällä hetkellä.Sitä on antanut luvan itselleen sairauden verukkeella repsahtaa ja mässäillä ihan holtittomasti.Sanotaan että joo pitää olla itselleen armollinen ja viis ulkonäöstä jos olet kuitenkin elossa.No tavallaan ymmärrän tuon näkemyksen mutta mutta jos sulla ei ole hyvä olo itsesi kanssa niin silloin asialle täytyy tehdä jotain.Tässä tuo Oura on myös hyväksi avuksi,voi vähän seurata päivittäistä kulutusta.Olen mä aiemminkin saanut painoa tiputettua niin miksi en nyt.Ainoa hidaste saattaa olla tuo tamojen aiheuttama hormonitoiminnan puute,mutta uskon siitä huolimatta että se on mahdollista.