Rintasyöpädiagnoosi pamahti keskelle 38-vuotiaan äidin ja vaimon ruuhkavuosia,ajatuksia matkan varrelta
sunnuntai 29. syyskuuta 2019
Hoidot ohi!
Nyt siis kaikki aktiivihoidot on vihdoin ohi kun viimeinenkin Herceptin piikki tuikattiin kankkuun syyskuun alussa.Sydänkin ultrattiin vielä kerran ja kaikki oli kunnossa,jes ja Huoh!Viime viikolla oli viimeinen hoitoihin liittyvä lääkäri ,seuraava onkin sitten vasta ensi vuoden kesällä.Lääkäri totesi että tulevaisuus näyttää oikein hyvältä,herceptin on tehokas hoito ja että kannattaa olla luottavaisin mielen sen suhteen tämä vihulainen on nyt hoidettu.Jotenkin se osu ja uppos ja taisin vähän herkistyäkin.Tuo oli juuri se lause minkä olen nyt puolentoista vuoden ajan halunnut edes jonkun lääkärin suusta kuulla.Mä selviän ,ja mulla ei ole hätää.Joo tiedän että kukaan lääkäri ei ole selvännäkijä eikä voi taata etteikö sama sattuisi joskus uudelleen,mutta silti tämä oli se mikä sai mut tuntemaan oloni jotenkin todella helpottuneeksi.Tämä oli samalla ns.1-vuotis kontrolli,lähete tuli vielä kuvantamisiin sekä mammoon että ultraan,aika pitäisi tulla lokakuulleJos saan kuvantamisista puhtaat paperit seuraava steppi onkin sitten korjausleikkauksen suunnittelu.Siihen sain myös lähetteen,kutsu plastiikkakirurgin pakeille tullee 3kk sisään.Eli homma etenee.Kyllä mä oon jo niin kypsä tän proteesin kanssa että ei ole kahta sanaa ettenkö korjausta haluaisi.Itse leikkaus ajoittuu sitten varmaan tuonne loppukeväälle/kesälle.Edelleen siis savottaa jäljellä,mutta pikkuhiljaa tästä ehkä alkaa tulla valmista.En oikein tiedä mitä korjatulta rinnalta odotan,en ainakaan sitä että se olisi täydellinen ja samaa paria terveen kanssa.Kunhan nyt voisi käyttää normaaleja liivejä niin sekin olisi jo kova juttu.Nännit ja sen tatuoinnit on sitten kosmetiikkaa,oma tavoite on että liiveihin on täytettä eikä tarvi enää proteesin kanssa säätää.Jos saisin itse päättää niin haluaisin uuden rinnan vatsamakkarasta.Mutta sen kertoo sitten kirurgi mistä sitä korjaustavaraa parhaiten saadaan.Toisin sanoen onko makkara tarpeeksi iso.Leikkaus on iso ja tiedän että kaikki ei mene välttämättä kuin strömsössä,mutta olen silti siihen kelkkaan valmis hyppäämään tuli mitä tuli.Haluan olla ja tuntea itseni taas kokonaiseksi.Kyllä se rinta on suuri osa minuutta.Onko se sitten pinnallista,ehkä joidenkin mielestä on, mutta mulla on siihen oikeus.Ihmiset ajattelevat asioista niin eri tavalla.Toiset eivät ikimaailmassa halua korjausta ja sitten taas itse en halua edes ajatella loppuelämä yksirintaisena.Ei ole oikeaa ja väärä tapaa tehdä näitä asioita,täytyy tehdä juuri niinkuin itsestä tuntuu hyvältä ja oikealta.Jänniä aikoja siis (taas kerran) eletään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Korjausleikkaus vol 2
Viime viikolla operoitiin uudelleen rakennettua rintaa.Kokoero toiseen verrattuna oli huomattava ja muotokaan ei oikein ollut asettunut ,rin...
-
Tästä se lähtee.Kriisihoitaja maanantaina käski kirjoittaa,se helpottaa.Ja nyt mä sitten kirjotan.Mutta mistähän sitä aloittaisi.Ehkä pa...
-
Näiltä ei ole tähän mennessä vältytty.Suurimmaksi osaksi olen kuitenkin ollut ihan hyvillä fiiliksillä ja nimenomaan yrittänyt nauttia niist...