Hulluuden Highway

Ihanan normaali viikonloppu takana,tavallaan:siivousta,ulkoilua,pyykkäystä,lepäilyä,leipomista ja muita tavallisia juttuja.Sellaisia juttuja jotka eivät todennäköisesti ole mahdollisia taas viikon päästä.Ihanaa kun jaksoi lauantaina tehdä asioita,jopa imurointi voi tuntua kivalta!Sen verran touhuaminen kuitenkin verotti että olin eilen täysin valmis yöunille jo kahdeksalta.Mutta tänään sitten ei olekaan huvittanut mikään.Joka syksyn riesa eli lenssu on tässä ollut vaivoina koko porukalla,2/3 :lla kunnon maailmanlopun yskä,itse olen päässyt onneksi aika vähällä,kurkku ollut kipeänä parina aamuna,aivastuttaa ja nenä vuotaa,toivottavasti jää myös siihen.

Kulmat ja ripset ovat harvenneet paljon,saa nähdä tiputtaako tää CEF ne jossain vaiheessa kokonaan.Tukkahan kasvaa koko ajan harvaa sänkeä,kerran viikossa täytyy kuula ajella muuten tosiaan on sellainen kätyri-look.Nyt kun ilmat on viilenneet olen alkanut pitää sisälläkin jotain päässä,tuubihuivia tai hupparin huppua.Hiukset lämmittävät yllättävän paljon ja paljain päin tuntuu olo tosi kalsalta.Samoin olen  alkanut myös öisin käyttämään” yömyssyä”,tuntuu jotenkin mukavammalta kun on päässä jotain mikä lämmittää.Nyt taas parina päivänä on iskenyt ihme alakulo, jännä kun se ajoittuu aina tälle kolmannelle viikolle.Olen järkeillyt sen niin että kaikki energia menee ekana ja tokana viikkona siihen että vaan selviytyy päivästä toiseen.Sitten kun olo helpottaa niin mieli alkaa tulla mukaan ja se ailahtelee paljon.Ehkä se on sitä että odottaa taas tosi paljon seuraavaa sytoa  että pääsisi taas askeleen eteenpäin tällä hoitoputken liukuhihnalla.Sellasta jännittynyttä malttamattomuutta,toivois vain että aika kuluisi nopeasti.En oikein pysty keskittymään mihinkään.

Huomenna sitten olisi taas labrakäynti, tulokset jänskättää etenkin valkosolujen ja hemoglobiinin osalta.Ja taas on pelko persiissä että seuraava tiputus menee taas surkeammin kuin eka,niinkuin doketakselissa kävi.Jospa kerrankin joku menisi paremmin mitä on pelännyt.Kuumottaa jo ajatella taas sitä puolentoista viikon koomaa,mutta ei kai siinä taas muu auta kun kunnon kiukku päälle ja otettava vastaan se mitä tulee.

Jotenkin nämä Haloo Helsingin Hulluuden Highway kertsin sanat kolahtaa aika hyvin ja kuvastaa sitä kooman aikaista olotilaa.Tätä on tullut kuunneltua tässä jonkin verran,ja kovaa😄


Kun valot sammuu niin sä kaiken näät
Kun valot sammuu niin sä valvomaan jäät
Suljet silmäsi ja hengität
Kyllä kaikesta sä vielä selviät
Joku voimas vei vaik sä huusit ei
Tää on hulluuden highway
Avaat silmäsi ja hengität
Ehkä huomenna sä ymmärrät
Vielä elossa oot
Vielä elossa oot