lauantai 9. marraskuuta 2019

Hoitojen jälkeisiä havaintoja ja korjausleikkaussuunnitelmia

Tärkein juttu ensin:1-vuotiskontrollista puhtaat paperit!Eihän siinä kaikki mennyt kuten strömsöössä,posti oli hukannut mun kutsukirjeen ja sain ilmoituksen edellispäivänä  tekstarilla että kuvantamiset seuraavan päivänä.Ehkä kuitenkin parempi noin päin, eipähän ehtinyt liian kauaa panikoimaan.Edellinen ilta ja yökin meni ihan läskiksi,olin ihan hermoraunio.Yritin katsoa edellisiltana tanssii tähtien kanssa  roosanauha- lähetystä mutta piti aika äkkiä kääntää kanavaa.Jotenkin ihan järjetön ahdistus ja paha olo vyöryi yli,ehkä asia on vielä vähän liian liki tai sitten on vielä jotain käsittelemättä mutta en tosiaan sitä pystynyt katsomaan.Onneksi kuvantamisaika oli heti aamusta.Radiologi oli mitä ihanin ja sympaattisen ihminen.Jouduin jonkun aikaa odottelemaan ennen kuin pääsin mammon jälkeen ultraan ja siinä odotellessa kyllä jännitys pakkautui ihan nextille levelille.Radiologi ilmeisesti huomasi heti jännityksen ja osasi ihanasti rauhoitella,ja siinähän ne hanat sitten aukesi.Maailman ihanimmat sanat tähän mennessä oli se lause”täällä ei ole mitään poikkevaa,kaikki on hyvin”.Seuraava kontrolli onkin sitten ensi kesänä.

Se mistä ajattelin kirjoitella on ns sytoaivot eli kognitiivisten taitojen vajavaisuus hoitojen jälkeen.Siitä paljon puhutaan eikä oikein varmuudella tiedetä mistä se johtuu mutta olen itselläni huomannut tässä kuluneena vuonna samaa.Unohtelen asioita,nimiä,osoitteita.Yhtäkkiä saattaa tulla täydellinen blacout,yrität hakea sanaa mutta et vaan muista.Monesti on käynyt niin että unohdan henkilön nimen,siis ihan tutunkin,aivot raksuttaa ja raksuttaa ja ainoa mitä saat suusta ulos on ”no se tumma lyhyttukkainen,tiedätkö”.Raivostuttavaa ja turhauttavaa.En tiedä jääkö tämä äly pysyvästi tälle tasolle vai onko vielä toivoa että tämä tästä petraantuu.Työkoneen desktoppi on täynnä post it lappuja,ilman niitä en pärjäisi.Muutenkin kaikki täytyy olla ylhäällä jossain,muuten en muista.On tässä jäänyt parit laskutkin maksamatta ja karhukirjeitä on tipahdellut postiluukusta.Onneksi suurin osa on e-laskuja ja loputkin olen nyt muuttanut niiksi niin ei tule ainakaan niiden kanssa enää ongelmia.Mutta jottei aivot pääsisinliiaksi lepäämään ilmottauduin avoimen AMK:n verkkokursseille opiskelemaan työelämää täydentäviä opintoja,katsotaan miten ne lähtevät sujumaan.Olen kyllä kohtuu innoissani!

Korjausleikkauksen suunnitteluun on nyt sitten aika joulukuussa.Sekin jo hiukan jännittää.Haluaisin sen alta pois mahdollisimman pian.Haluan tosta irtotissistä eroon ja ettei tarvisi koko ajan miettiä mitä vaatteita voi käyttää,ettei vaan ole liian avonainen kaula-aukko jne.Ja niinkuin taisin aiemminkin sanoa,en mä tähän ole edelleenkään tottunut.Mutta siitä kertoilen lisää kun konsultaatiossa olen käynyt.Plastiikkakirurgilla , jolle sain ajan ,on monen kymmen vuoden kokemus kyseisistä leikkauksista ja olen kuullut hyviä kokemuksia.Se ainakin vähän huojensi mieltä näin alkuvaiheessa.

1 kommentti:

  1. Onnea, onnea! Olet päässyt yksivuotiskontrollista puhtain paperein eteenpäin.

    Itsellä sama edessä joulukuussa. Nyt tulee tuo postilakkokin, niin juuri samaa mietin, että heidän aknnattais varmaan laittaa nitä tekstareita jo ajoissa. Tai soittaa.

    Olen ollut erittäin kylmänviileä tämän sairauden kanssa, ja yllätys on, että nyt on jonkin verran alkanut jännittää.

    VastaaPoista

Jätä tähän kommentti,ilahtuisin siitä kovasti:)

Korjausleikkaus vol 2

Viime viikolla operoitiin uudelleen rakennettua rintaa.Kokoero toiseen verrattuna oli huomattava ja muotokaan ei oikein ollut asettunut ,rin...