Ohi on!Sytostaatti 6/6

Tänään se sitten vihdoin on ohi,viimenen sytky!!Se mitä on tässä odotettu hartaammin kun joulupukkia lapsena.Perjantaina kävin vielä kertaalleen  ojentamassa käteni labrantätille ja neutrofiilit olivat tuplaantuneet torstai aamusta!Ne olivat valkosolujen kanssa hienosti viitealueella.Äkkiä se nousu sitten tapahtuu kun tapahtuu.Hienoa tietää että kroppa tai siis lyyydin toimii kuitenkin hyvin loppujen lopuksi vaikka aikaa se vähän otti.

Aamulla tutulla rutiinilla akynzeo(pahoinvointilääke) ja 8 kpl kortisoninappeja huiviin ja ummetuslääkejauhepussi vesilasiin sekoitettuna kurkusta alas,naama irvessä.Se maku on aika vastenmielinen jo tässä vaiheessa.Mutta,mistä ihme haikeus tulee?Omituinen tunne.Viimeisen kerran tämä setti,sitten enää kortisoni parina päivänä,ja se on sitten siinä.Ohi,vihdoin ohi!!Mä tein sen,mä kestin sen,mä oon selvinnyt sellaisesta myrkytyksestä että huhhuh.Aineista jotka tappaa talossa ja puutarhassa.Jotka tappaa syövän lisäksi myös terveet solut, mutta mun kroppa on joka kerta noussut ja palautunut,välillä paremmin välillä huonommin mutta kuitenkin.Oon ihan järjettömän ylpeä itsestäni,mä jaksoin.Tai no,onhan tässä vielä jokunen päivä lusittavaa ,mutta mun näkökulmasta se on enää ” peanuts” tässä vaiheessa.Olo on oikeastaan aika epäuskoinen,eikö mun oikeasti tarvi enää lampsia noiden hoitohuoneiden ovista sisään?

Tänään mulla oli myös mitä parhainta seuraa kun ystäväni tarjoutui tulemaan seuraksi.Onneksi aikataulu natsasi vaikka tämä vähän siirtyikin.Aika meni todella nopeasti kun huoneessa oli myös mukava rouva jolla juttua riitti.Hoitaja toivotteli hyvät jatkot.Paha olo iski melkein heti tiputuksen jälkeen,toisin kun aiemmin.Primperanit piti napata heti kun pääsi kotiin.Tästä se nyt alkaa,toipuminen.Reilun viikon rapulan kun kestää niin sit onkin suunta vain ylöspäin.Itku ei ole vielä tullut,veikkaan että se jossain vaiheessa tulee.En ole varmaan vielä kunnolla tajunnut mitä tämä oikeasti tarkoittaa.