Katse eteen ja suupielet ylöspäin

Herceptin 4/17 annettiin kankkuun tiistaina.Siitähän ei mitään ihmeempää pitäisi tulla mutta mä kyllä olin ihan kuollut koko illan sen jälkeen,nukuin melkeinpä koko illan.Viimeksihän se annettiin tiputuksen yhteydessä niin silloin einoikein osannut sanoa että mikä oire on siitä ja mikä sytostaatista.Väsymys kyllä on aika kovaa edelleen ajoittain että ei se välttämättä siitä piikistä tullut.Sädetyksestä iho on alkanut pistelemään ja kiristämään hiukan mutta vielä ei ole mitään ulkoisia vaurioita.Rasvannut olen nyt ohjeen mukaan aina illalla suihkun jälkeen Bepathen emulsiovoiteella ihan kevyesti sekä rinnuksen että selkäpuolen.Nukkuminen on vähän hankaloitunut koska leikatun puolen kyljellä makaaminen tuntuu nyt epämiellyttävältä ja siihen sitten herää jos on vahingossa sille kyljelle kääntynyt.Hengityspidätys hoidossa vähän takkuaa,en millään saa pidettyä sitä toistettavana ja tällä viikolla harjoituksia on täytynyt tehdä vielä ennen hoitoa parina päivänä.Hei haloo,ihminen ei osaa hengittää oikein,mikä vois muka olla helpompaa?

Olen huomannut sädehoidon odotusaulassa sanattoman käytännön,kaikki potilaat tervehtivät toisiaan.Eli mäkin olen nyt alkanut morjestamaan joka mummulle ja papalle joka vastaan kävelee.Ja tosiaan suurin osa kanssaidottajista on mummoja ja pappoja.

Mutta viikon suurin saavutus oli ehdottomasti se että olin ekaa kertaa sängessäni julkisilla paikoilla!Pähkäilin pitkään laitanko peruukin pikkujouluihin mutta loppumetreillä päätin että luomuna mennään.Ja oli kyllä voimauttava kokemus.Itsevarmuuteni kasvoi ainakin potenssiin sata ja toisin kuin pelkäsin KUKAAN ei tuijottanut tai kiinnittänyt erityistä huomiota,tai ainakaan en huomannut.Muutenkin nyt tuntuu että oon vahvempi kuin koskaan,päättäväisempi,itsekkäämpi mutta terveellä tavalla.Vaikka olen ajatellut että tämä kokemus ei ole muuttanut mua mutta olisi naivia väittää etteikö olisi.Kyllä se on ja ainoastaan positiiviseen suuntaan.En jaksa enää stressata turhasta ja olen huomannut että sietokyky kaikenlaiselle turhan jauhamiselle ja valittamiselle on todella madaltunut.Mitkään pienet jutut eivät enää hetkauta ja on tunne että selviän kaikesta,tuli mitä tuli.Oikeastaan aika hieno fiilis.