Sädehoito ohi!

Viimeisellä sädeviikolla iho alkoi oireilla kunnolla,rinnus muuttui kirkkaan punaiseksi,näyttää siltä kuin siihen olisi jäänyt silitysrauta vähän pitemmäksi aikaa.Karmea kutina ja kuumotus,mutta kun ei voi raapia.Suolahauteet on olleet ahkerassa käytössä ja rasvaa kuluu.Edelleenkään se ei kuitenkaan ole rikki ,jes!Ja korkeat toiveet ettei menisikään enää.Pahiten on osumaa ottanut kainalo ja se onkin inhottavin kohta koska se on kaikkein alttein hankaukselle.Väljät vaatteet on aika jees.Torstaina oli sädelääkärin vastaanotto.Siellä nyt ei ihmeitä tullut.Paitsi sydänultraa nyt aikaistettiin jo ensi viikolle niiden taannoisten oireiden takia.Se olisi ollut vasta 4 viikon päästä mutta nyt se on ennen torstaista herkkupiikkiä jotta se voidaan antaa turvallisin mielin.Mulla kyllä itselläkin tuli mieleen ekana toi Herceptin että saattaisi aiheuttaa oirehdintaa mutta katsotaan nyt.Sormet ristiin että sydän on edelleenkin tikissä.Niin ja Tamofen reseptin sain nyt sitten kouraan.Kahden vuoden satsi.Keskusteliin lähinnä niiden mukana tulevasta hieman korkeammasta veritulppa riskistä.Eli pitkille lennoille pitäisi ottaa napapiikkiä ja pitemmälle matkoille muutenkin tukisukat ja jaloittelutauot peruskauraa.Asioita joita ei ole tarvinnut aiemmin miettiä.Kysyin koska aloitan ja vastaus oli että kunhan tuo iho on rauhoittunut.Että nyt sitten arvon koska aloitan.Jos vaikka seuraavan viikon huilis ja sitten alottais.Nappi päivässä,5 vuotta.

Mutta empä voinut arvata millaisen tunnemyllerryksen viimeinen sädehoito voi aiheuttaa.Jonkinlaisen jo kävin läpi sytojen jälkeen mutta ei se ollut mitään tähän verrattuna.Saman tien kun pääsin perjantaina sairaalalta autolle,hanat aukesi ja sitä sitten jatkuikin pitkin päivää.Ihan mieletön helpotuksen tunne.Nyt voi vihdoin alkaa vähän relaamaan ja keskittymään muihin juttuihin.Ehkä juuri se kuinka konkreettista se sädeklinikan oven kiinni laittaminen oli,sinne ei toivottavasti tarvi palata enää koskaan!Syöpiksellähän käynnit kuitenkin jatkuvat vielä pitkään mutta sädepoli oli tässä.Vaikka sädehoito vei vain sen vajaan tunnin päivästä silti oli ihan kumma olo,sellainen että ei pystynyt keskittymään mihinkään,ajatteli vain koko ajan sitä seuraavaa ja että montako käyntiä vielä on jäljellä.Kaipa sekin oli jonkinlaista stressiä ja sekin purkautui nyt perjantaina.Mutta fiilis oli kyllä ihan mahtava!Yksi etappi on taas saavutettu ja seuraavat ovatkin sitten vähän kauempana.Mutta ehdottamasti vaikein ja raskain osuus on nyt muisto vain.Jännä juttu miten ikäviä asioita unohtaa.Sytoaika alkaa olla jo ihan hämärän peitossa ja hyvä niin,kukapa sitä edes haluaisi muistella.Nyt alkaa uusi elämä,syövätön sellainen!