Viimeisestä tekstistä onkin jo tovi.Ja paljon on tapahtunut.Sädealue on melkein parantunut,tällä hetkellä iho kesii ja uusi tulee alta.Iho ei ole enää kipeä ja jopa proteesia voi jälleen pitää.Ehkä siksi ei olekaan tullut juuri kirjoiteltua kun tuo normaali elämä on imaissut niin mukaansa,ja oon nauttinut siitä niin paljon!Ystävien tapaamista,luistelua,hiihtoa,joogaa,perheen kanssa touhuilua.Ihan parasta.Syöpä alkaa pikkuhiljaa olla ajatuksissa taka alalla.Hormoniblokkaus lääkkeen alotin viikko sitten,kuumat aallot on tulleet mutta eivät ainakaan vielä niin pahana.Silloin tällöin naama helahtaa kirkkaan punaiseksi ja öisin nukun vähän levottomasti.Mutta ainakaan vielä ei tarvitse uida öisin hikilammikossa.
Ja ehkäpä voin täälläkin nyt paljastaa sen että palaan työelämään 4 viikon kuluttua,mutta uudelle työnantajalle!Se tuo kyllä oman lisäjännityksen tuohon työhönpaluuseen,mutta päällimmäisenä olen kyllä todella innoissani siitä.En kylläkään usko että alku tulee olemaan helppoa,paljon on opittavaa ja omaksuttavaa ja vähän pelottaa kuinka pärjään.Mutta jos muutosta haluaa niin silloin on hypättävä pois omalta mukavuusalueelta ainakin hetkellisesti.Tätä työasiaa olen pohtinut todella paljon nyt sairasloman aikana,sitä mitä haluan tehdä,kuinka työ vaikuttaa niin paljon omaan hyvinvointiin,paljonko on valmis uhraamaan työlle oman hyvinvoinnin tai perheen kustannuksella.Näitä kysymyksiä olen pyöritellyt ja tämä on myös ollut suurin syy sille miksi en enää nähnyt itseäni vanhassa työssäni .En mitenkään päin.Jos uusi työpaikka ei olisi osunut juuri tähän saumaan se olisi ollut edessä ennemmin tai myöhemmin.Mulla on ollut maailman parhaat työkaverit mutta aina se ei riitä.Monia tulee ikävä,niinkuin on ollut jo sairasloman aikana mutta toivottavasti yhteys säilyy tärkeimpiin ihmisiin myös tulevaisuudessa.
Siksipä nyt 4 viikon aikana aion keskittyä kivoihin juttuihin ja kunnon kohottamiseen.Ja vaikka sairasloma on mennyt loppuviimein nopeasti,kyllä mä kaipaan jo töihin.Ja sitä ihan tavallista arkea aamuheräämisineen,päiväkotipäivineen,viikonlopun odotuksineen.Sitä tavallista tylsää arkea!
Rintasyöpädiagnoosi pamahti keskelle 38-vuotiaan äidin ja vaimon ruuhkavuosia,ajatuksia matkan varrelta
sunnuntai 27. tammikuuta 2019
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Korjausleikkaus vol 2
Viime viikolla operoitiin uudelleen rakennettua rintaa.Kokoero toiseen verrattuna oli huomattava ja muotokaan ei oikein ollut asettunut ,rin...
-
Tästä se lähtee.Kriisihoitaja maanantaina käski kirjoittaa,se helpottaa.Ja nyt mä sitten kirjotan.Mutta mistähän sitä aloittaisi.Ehkä pa...
-
Korjausleikkaus on vihdoin ohi,nyt on 10 päivää kulunut leikkauspäivästä.Alunperinhän leikkaus piti olla jo huhtikuussa mutta sitten tuli ko...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä tähän kommentti,ilahtuisin siitä kovasti:)