Hiukset lähtee ja ahistaa

Nyt niitä tuppoja on sitten lähtenyt pitkin viikkoa,hiukset on harvenneet silmissä ja päälaella on jo kaljuja kohtia.Nyt tässä sitten arvotaan koska ne vähätkin uskaltaa ajaa pois.Päänahka on kipeä ja sitä pistelee pienikin kosketus.Sanonta tukka kipeenä on siis saanut uuden merkityksen.Voisin kuvitella että ajelun jälkeen myös päänahka rauhottuisi.Jotenkin tätä  väistämätöntä nyt vaan lykkää ja lykkää mutta kyllä se on ennenpitkää tehtävä.Mutta ei tämäkään kyllä ole mistään kotoisin että niitä jouhia on ihan jokapaikka täynnä,suihkun lattiakaivossa,lavuaarisa,vaatteissa,pitkin lattioita,tyynyssä,ruokalautasella...Peruukin hain nyt sitten maanantaina niin ehkä tässä täytyy nyt vaan koota itsensä ja antaa mennä.Nehän on ”vaan” hiukset ja sehän ”vaan” tissi.Tätä on saanut kuulla jopa terveydenhuollon ammattilaisten suusta.Ja välillä pistää kyllä vihaksi.On kuitenkin kyse sanoinkuvaamattoman suurista asioista ja luulenpa että kenellekään naiselle hiukset eivät ole ”vaan” hiukset ja tissit ”vaan” tissit,luulen että 99% kuitenkin pitäisi ne hiukset mielummin päässä kuin olisi kaljuna tai pitäisi molemmat tissit  yhden sijaan.Mä ymmärrän mitä näillä lausahduksilla ajetaan takaa, hiukset kasvaa joo takaisin ja aina tietenkin on mielummin tissitön kuin kuollut.Siis jos pitäisi valita.Mutta mulla ei ole ollut mahdollisuutta valita.Tuntuu aika vähättelyltä ihmisten tunteita kohtaan kun tuota vaan sanaa käytetään näissä yhteyksissä.Että pitäisi olla onnellinen ja iloinen kun toinen tissi on kuitenkin tallella ja hiukset ehkä vuoden päästä ovat jo hyvässä kasvussa.Niin ja sehän on ”vaan ” rintasyöpä.Josta kaikki selviää.Mutta ei selviä.

Ahdistus,se on näemmä tullut jäädäkseen.Tai en tiedä onko enemmänkin kyse paniikkihäiriöstä.Olen huomannut nyt moneen kertaan kun on pitänyt jäädä tai lähteä yksin (tai ei edes välttämättä yksin, ylipäänsä lähteminen mihinkään välillä ahdistaa) johonkin alan keräämään paniikkioireita.Päässä tuntuu oudolta,hengitys tihenee ja saa todenteolla keskittyä että oireet saa katoamaan.Eilen ahdisti henkeä ja tuntui että rinnassa olisi tonnin paino.Tänään taas ei ole.Mulla onnnyt joku alitajuinen  pelko päällä että mulle sattuu jotain, pyörryn tms.Kuuntelen omaa kroppaa,ihan yliherkällä korvalla.En uskalla hirveästi rasittaa enää itseäni kun pelkään että lähtee taju.Tässäpä on aihetta seuraavaan kriisihoitajan tapaamiseen.Sunnuntaina tein pienen pyörälenkin Pispala Folkeille, sinnekin ahdisti lähteä, mutta onneksi lähdin.Kiva ilma ja letkeä musiikki sai hetkeksi unohtamaan todellisuuden.Sen lenkin jälkeen kyllä jalat hapotti taas ihan täysin.Erikoinen puutumisen  tunne on ollut nyt myös jaloissa ja käsissä.Sekä sormen että varpaankynsiä pistelee,sormenpäät on kosketusherkät ja kädet ja jalat on tosi kuivat.Öljytä täytyy joka päivä.Huomenna olisi lääkäri ja labrat ennen torstain kakkossettiä.Kiinnostaa kyllä kovasti tietää mitä veriarvot näyttää ja onko esim Hb laskenut kun päästä huippaa sillon tällöin.Apteekista kävin jo hakemassa loput valkosolupiikit.Kyllä on kynnys nyt pistää kun tietää mitä siitä seuraa.Toivon että jotenkin oireet olisi nyt kakkoskerralla edes vähän lievempiä.Ja että kanyyli menisi paikalleen ykkösellä.