Turnauskestävyys koetuksella:syto 3/6

Noniin,tänään olis sitten puoliväli sytostaaattien suhteen eli kolmas docetaxeli hulahtaa kroppaan.Mutta miksi ei tunnu mitenkään iloiselta?Jotenkin tuntuu nyt todella tahmealta lähteä letkun jatkeetksi ja mua alkaa inhottaa nyt kaikki tähän liittyvä:inhottaa ottaa kortisoni,inhottaa ajatus  suolaveden keittelystä ja sillä kurlaamisesta,inhottaa ajatus suonien ronkkimisesta,inhottaa ajatus valkosolupiikin tuikkaamisesta ja etukäteen jo inhottaa ajatus särkylääkepöhnästä.Ehkä tässä on nyt se että enntodellakaan ole palautunut edellisestäkään annoksesta ja nyt laitetaaan taas polvilleen.Viimeiset päivät on ollut jotenkin tosi heikko ja voimaton olo.Eilinen reissu tytön kanssa 500 metrin päässä olevaan leikkipuistoontuntui kovan luokan urheilusuorituksesta ja siitä toivun edelleen.Tiistain verikokeet osoitti että hemppa on laskenut edelleen ollen vain 110 eli osakseen kyllä johtuu tämä vetämättömyys siitä.Maksa arvot on hiipineet pikkuhiljaa ylöspäin, mielenkiinnolla odotan mihin ne pompsahtaa ja onko sillä merkitystä tuleviin tiputuksiin.Mutta valkosolut  oli priimaa , hipoivat viitealueen ylärajaa joten niiden suhteen ei huolta!Olen saanut tässä esimakua myös tuleviin vaihdevuosi oireisiin, joista saan nauttia ainakin seuraavat 5 vuotta, hikipuuskat tulee ja menee ja vuoroin paleltaa ja vuoroin hikoiluttaa,hienoa.

Sisäpiireissä tätä olotilaa kutsutaan puolivälin väsymykseksi, ihan normaalia mutta tuli kyllä ihan puskista.Ehkä siksi kun kokemusta vertaa nyt edelliseen ja mutta eihän se mene niin että kerrat olisivat samanlaisia.Yleiskunto laskee joka kerta joten ”lähtötaso” on aina edelliskertaa huonompi,luonnollisesti.Mielen lujuutta tämä kyllä vaatii, että saan vääntäydyttyä tänään taksiin ja että kenenkään ei tarvitse mua väkisin tuupata syöpiksen ovista sisään.Saan siis olla jo tyytyväinen että pääsen sinne omin voimin.Eli puolivälin krouvi, here I come!

Muokkaus:ohi on,aika meni kuin siivillä kun satuin vierekkäin yhden rintasyöpäryhmästä tutun mukavan leidin kanssa, ihana vaihtaa livenä ajatuksia tästä kaikesta, niin samat oli mietteet.Kyllä vertaistuki on parasta<3Ja lohdutti että seuraaavasta lääkkeestä sivuvaikutukset huomattavasti lievemmät, siitä mäkin nyt pidän kiinni huonoina päivinä.