THE day

Se päivä, jona hiukset lähti lopullisesti,kaikki,oli eilen.Vaikka siihen kuinka yritti psyykata itseään, kyllä koville otti.Itse ensin ajoin sen minkä pystyin ja mies siisti lopuksi.Aika kauhea tämä on vieläkin,epätasainen ja laikukas,vaatii vielä vähän trimmausta.Tähän kun kohta puskee turvotuksen lisäksi sen ihanan aknen, niin kyllä sitä loistetaan niin hehkeänä etttä!NOT.Mutta mikä on olo?Kun ensimmäiset tupot alkoivat putoilla ajelukoneesta ja katsoin itseä peilistä hiukset sikinsokin harvaan sojottaen,repesin.Tilanne oli niin koominen.Ehkä se oli yhtäaikaa itkunaurua,hysteeristä.Tyttö pelästyi naurunkohtausta ja alkoi itkemään, tihrusti että sitä pelottaa katsoa äitiä.Rauhoittui kyllä siitä nopeasti ja vähän ajan päästä jo silitteli sitä vauvanukkaa päälaella.Vannotti edelleen että ei aio nauraa mulle , eikä kyllä nauranutkaan.Toivottavastineinjäänyt pahempia traumoja sille, yön ainakin nukkui hyvin näkemättä painajaisia.Kyllä se varmasti lapsellekin on pelottava tilanne yhtä lailla kuin itselle vaikka kuinka siitä oltiin puhuttu etukäteen ja kerrottu miksi niin tapahtuu.Illan siinä sitten itseäni peilailin ees taas ja tänään vähän alkaa jo silmä tottua.Pään muoto ei yllättänyt,ihan tasainen pallo.Kokeilin peruukkia nyt kynittyyn päähän,se tuntuu isolta, luultavasti täytyy alkaa käsityöhommiin ja yrittää kursia sitä vähän tiukemmaksi niskasta.Nyt ei ole ollenkaan varma olo että pysyisi 100% päässä,huokaus.