Turnauskestävyys koetuksella:syto 3/6

Noniin,tänään olis sitten puoliväli sytostaaattien suhteen eli kolmas docetaxeli hulahtaa kroppaan.Mutta miksi ei tunnu mitenkään iloiselta?Jotenkin tuntuu nyt todella tahmealta lähteä letkun jatkeetksi ja mua alkaa inhottaa nyt kaikki tähän liittyvä:inhottaa ottaa kortisoni,inhottaa ajatus  suolaveden keittelystä ja sillä kurlaamisesta,inhottaa ajatus suonien ronkkimisesta,inhottaa ajatus valkosolupiikin tuikkaamisesta ja etukäteen jo inhottaa ajatus särkylääkepöhnästä.Ehkä tässä on nyt se että enntodellakaan ole palautunut edellisestäkään annoksesta ja nyt laitetaaan taas polvilleen.Viimeiset päivät on ollut jotenkin tosi heikko ja voimaton olo.Eilinen reissu tytön kanssa 500 metrin päässä olevaan leikkipuistoontuntui kovan luokan urheilusuorituksesta ja siitä toivun edelleen.Tiistain verikokeet osoitti että hemppa on laskenut edelleen ollen vain 110 eli osakseen kyllä johtuu tämä vetämättömyys siitä.Maksa arvot on hiipineet pikkuhiljaa ylöspäin, mielenkiinnolla odotan mihin ne pompsahtaa ja onko sillä merkitystä tuleviin tiputuksiin.Mutta valkosolut  oli priimaa , hipoivat viitealueen ylärajaa joten niiden suhteen ei huolta!Olen saanut tässä esimakua myös tuleviin vaihdevuosi oireisiin, joista saan nauttia ainakin seuraavat 5 vuotta, hikipuuskat tulee ja menee ja vuoroin paleltaa ja vuoroin hikoiluttaa,hienoa.

Sisäpiireissä tätä olotilaa kutsutaan puolivälin väsymykseksi, ihan normaalia mutta tuli kyllä ihan puskista.Ehkä siksi kun kokemusta vertaa nyt edelliseen ja mutta eihän se mene niin että kerrat olisivat samanlaisia.Yleiskunto laskee joka kerta joten ”lähtötaso” on aina edelliskertaa huonompi,luonnollisesti.Mielen lujuutta tämä kyllä vaatii, että saan vääntäydyttyä tänään taksiin ja että kenenkään ei tarvitse mua väkisin tuupata syöpiksen ovista sisään.Saan siis olla jo tyytyväinen että pääsen sinne omin voimin.Eli puolivälin krouvi, here I come!

Muokkaus:ohi on,aika meni kuin siivillä kun satuin vierekkäin yhden rintasyöpäryhmästä tutun mukavan leidin kanssa, ihana vaihtaa livenä ajatuksia tästä kaikesta, niin samat oli mietteet.Kyllä vertaistuki on parasta<3Ja lohdutti että seuraaavasta lääkkeestä sivuvaikutukset huomattavasti lievemmät, siitä mäkin nyt pidän kiinni huonoina päivinä.

Aikatauluja selvillä

Perjantaina tuli postissa sitten kaikki loput tiputusajankohdat,30.8,19.9,10.10 ja viimeinen myrkky virtaa suoneen 1.11 jos kaikki menee hyvin.Tuli oikeasti ihan toiveikas olo että tämä aikuisten oikeasti loppuukin joskus.Samassa kuoressa oli myös aika sädehoidon annossuunnitteluun,se on samana päivänä viimeisen tipan kanssa,kaksi kärpästä yhdellä iskulla!Normaalisti sädehoito alkaa muutaman viikon päästä viimeisestä sytostaatista.Sitähän en vielä tiedä montako päivää sädetetään mutta 25 on sellainen standardisetti joten oletan sen 5 viikkoa sen olevan.Sekin varmasti selviää sillä suunnittelukäynnillä.Tällä aikataululla siis koko rumba olisi todennäköisesti ohi jouluksi!Ei pysty kyllä edes kuvittelemaan sitä tunnetta kun viimeinen sädehoito on ohi,tuntuu kovinkaukaiselta vielä, mutta kyllä sekin päivä vielä koittaa.

Olo on  kohentunut mutta nyt kyllä pahoinvointia pukkasi enemmän kuin viime kerralla.Etoi jotenkin ihan kaikki syötävä ja piti ottaa pahoinvointilääke että pystyin edes jotain laittamaan yökkäilemättä suuhuni.Sen lisäksi että kaikki maistuu tunkkaisille ja ummehtuneelle kaikki myös haisee tunkkaisille ja ummehtuneelle.Eiköhän nuo makuvääristymät ala taas pikkuhiljaa onneksi palautumaan ensi viikolla.Uutuutena löysin myös sammaksen kielestäni.Ihmettelin kun kurkku on ollut kipeän oloinen ja kun vilkaisin taskulampulla pidemmälle suuhun huomasin että kielen taka osa on valkoisen katteen peitossa.Kotikonstit siis käyttöön, pakastepuolukoiden imeskely ja purskuttelelu  suolavedellä(yöks).Toivottavasti saa niillä peitteet kyytiä.Aamut on alkaneet nyt poikkeuksetta nenäverenvuodolla,on saaneet limakalvot sen verran osumaa.Ja nyt huomaa että nenäkarvoilla on oikeasti tehtävänsä maailmassa koska nenä valuu ihan noronaan kun ei ole mitään ulospyrkivää tavaraa pysäyttämässä.Tarvii varmaan alkaa kulkemaan tupot nenässä.Luojan kiitos olen säästynyt nyt siltä akne ällötykeltä,iho on tosi kuiva ja se imee rasvaa ja öljyä ihan urakalla.Vatsan toiminta on ekasta sytopäivästä lähtien ollut jompaa kumpaa ääripäätä,nyt huhuilen sen kultaisen keskitien perään.Aika rasittavaa kun ei koskaan tiedä millanen päivä on.Että tarviiko juosta vai varata viikon aamulehdet huussiin.

Eilen kuljin ekan kerran pää paljaana taloyhtiön pihassa.Sain osakseni hämmentyneitä katseita,kukaan ei kysynyt eikä kommentoinut mitään ,naapurin pappa moikkasi tuttuun tapaan, niinkuin ei olisi huomannutkaan.Oma olo tuntuu entistä varmemmalta tässä luokissa.Ihmeesti sitä silmä tottuu ja aivot kääntyy samaan moodiin.Tytön kaveri supatti tänään meillä ollessan että miks sun äitis on kalju.”siks kun se on kipee” oli vastaus.Hiukan siinä sitten yritin selittää asiaa tarkemmin, että saan lääkettä sairauteeni jonka sivuvaikuksena hiukset lähtee.”okei” oli vastaus.Se oli sitten sillä kuitattu ja leikki jatkui.

Takapakkia

Joo,luulin että nyt päästään helpommalla mutta paskan marjat,eilinen oli kehno päivä eikä tämä päivä näytä juurikaan paremmalta.Heräsin jo aamuyöstä huonoon oloon ja heikotukseen,päässä heitti,pyörrytti,jalat on ihan hyytelöä,tuskin pääsen raput yläkertaan,kaiteesta kiinni pitäen ja hitaasti hiipimällä se onnistuu.Pohjeisiin sattuu,pää ihan sumussa ja mitä näitä nyt on.Lapsi,totesi aamulla päikkyyn lähtiessään että sä kävelet kun mummot,jep.Harmittaa.Toivoin että olis jo lähtenyt paranemaan päin,mutta nyt kyllä mentiin monta askelta taakse.Oon niin väsynyt,ihan pohjattoman väsynyt.Tuntuu että sohva tai sänky oikein ilmaisee mut sisuksiinsa,uppoan pohjalle kuin tiiliskivi.Pää tuntuu tonnin painoiselta,sitäkin on raskas edes kannatella.En jaksa tehdä mitään,en edes katsoa TV:tä tai kuunnella kirjaa,jaksan vain olla ja möllöttää ja nukkua....on niin voimaton olo että sitä ei pysty edes selittämään.

THE day

Se päivä, jona hiukset lähti lopullisesti,kaikki,oli eilen.Vaikka siihen kuinka yritti psyykata itseään, kyllä koville otti.Itse ensin ajoin sen minkä pystyin ja mies siisti lopuksi.Aika kauhea tämä on vieläkin,epätasainen ja laikukas,vaatii vielä vähän trimmausta.Tähän kun kohta puskee turvotuksen lisäksi sen ihanan aknen, niin kyllä sitä loistetaan niin hehkeänä etttä!NOT.Mutta mikä on olo?Kun ensimmäiset tupot alkoivat putoilla ajelukoneesta ja katsoin itseä peilistä hiukset sikinsokin harvaan sojottaen,repesin.Tilanne oli niin koominen.Ehkä se oli yhtäaikaa itkunaurua,hysteeristä.Tyttö pelästyi naurunkohtausta ja alkoi itkemään, tihrusti että sitä pelottaa katsoa äitiä.Rauhoittui kyllä siitä nopeasti ja vähän ajan päästä jo silitteli sitä vauvanukkaa päälaella.Vannotti edelleen että ei aio nauraa mulle , eikä kyllä nauranutkaan.Toivottavastineinjäänyt pahempia traumoja sille, yön ainakin nukkui hyvin näkemättä painajaisia.Kyllä se varmasti lapsellekin on pelottava tilanne yhtä lailla kuin itselle vaikka kuinka siitä oltiin puhuttu etukäteen ja kerrottu miksi niin tapahtuu.Illan siinä sitten itseäni peilailin ees taas ja tänään vähän alkaa jo silmä tottua.Pään muoto ei yllättänyt,ihan tasainen pallo.Kokeilin peruukkia nyt kynittyyn päähän,se tuntuu isolta, luultavasti täytyy alkaa käsityöhommiin ja yrittää kursia sitä vähän tiukemmaksi niskasta.Nyt ei ole ollenkaan varma olo että pysyisi 100% päässä,huokaus.

Kakkoskierroksen tunnelmia

Pe:aamulla olo normaali,kurkkua karhentaa ja aivastuttaa,saattaa olla herceptinin vaikutuksia.Ei yöllisiä sydämentykytyksiä kuten ekalla kerralla,jes.Kortisoni ja lehahtanut naamaan ja rinnuksiin punoituksena, mutta kuumeesta oloa niinkuin viimekertaista ei ole ollut, jes sillekin.Tänään valkosolupiikki täytyy pistää klo 15-16 välillä eli illalla odotettavissa jotain juilimisia...Eilen illalla suuta vähän pisteli ja kutitti, imeskelin jääpaloja vielä kotonakin mikä auttoi kyllä.Saatanpa niitä vielä napsia tänäänkin.Noin 2 tuntia piikistä alkoi taas jalat jäykistymään ja kantapäitä juilimaan.

La:Sieltähän ne tutut sydämen muljahdukset taas viimeyönä tuli,ihan kuin se olisi heittänyt kierroksen ympäri aina silloin tällöin.Todella outo tunne edelleen.Yön selvisin ilman kipulääkkeitä toisin kun viimeksi,nyt iltapäivää kohti alkaa leuoissa tuttu tunne ja polvia kolottaa.Vaakkolammen ympäriajon tein etanatahtiin.Lenkin jälkeen piti korkata buranapurkki,sen verran alkaa jo tuntumaan.Eikä sydämentykytykseltä ja hengenahdistukselta vältytty.Viimekerrasta muistan jäätävän päänsäryn jota nyt ei onneksi ole ollut.Huomenna ja ylihuomennahan sen lopullisen kunnon taas sitten näkee.Illalla vielä burana+panadol yhdistelmä naamariin.

Su:Kortisoniturvotus tuli samoin kuin viimeksi heti lopetuksen jälkeen.Muuten aamulla olo on aika Ok.Jalat ei kauheasti jäykistele,pieniä juimintoja leuoissa,niskassa ja selässä mutta ei pahoja.Näyttäisikö nyt jopa siltä että tää oikeasti olisi helpompi kerta!Väsymys on taas aika jäätävä,päivä meni aikalailla nukkuessa.Makuaisti myös kadoksissa ,suolaa ei maista ja kaikki muukin tökkii.Hedelmät menee onneksi,nektariini ja banaani on olleet suurkulutuksella ja riisikakut.
Vasemman käden etusormeen on tullut joku neurologinen häiriö,se nykii oudosti satunnaisesti,alkoi jo heti tiputuspäivänä ja nyt sitä nykii myös yöllä.

Ma:Panacod+burana combon jälkeen yö tuli hyvin nukuttua ja aamulla juimii edelleen paikkoja mutta ei niin pahasti.Mutta mikä kummajainen mua tänään aamulla peilistä katsoikaan:vähän aikaa mietin kyllä että oonko se oikeasti minä.En tunnista itseäni peilistä pari haitua päässä ja naama turvonneena.Itkettää ja naurattaa samaan aikaan.Tänään tää loppukin haitu ja Pelle Hermanni -look lähtee,nyt se on päätetty.Kriisihoitaja soitti, seuraava tapaaminen sovittiin viikon päähän.Saapahan sille purkaa tätä tukkakriisiä ja kadonnutta minäkuvaa.

Tänään alkoi ns.arki.Tyttö meni päiväkotiin, outoa olla kotona itsekseen.Vaikka ihanaa että jokin jatkuu normaalisti, pääsee vähän rutiineihin kiinni kunhan tämä olo tästä taas kohenee.Saapahan nyt myös  lepäiltyä ihan kunnolla ja oli sitä päiväkodin alkua jo odotettukin, viime viikosta lähtien on kyselty koska se alkaa ja joko pääsee.On niin ylpeä alkavasta viskarivuodesta,aamulla vaatteet oli puettu jo ennen kuin tuli mua herättämään ja intoa piukeana reppu selässä eteisessä.On se niin kulta.

Sytostaatti 2/6

Toinen doke tiputus siis tänään.Annosta nostettiin.Se vähän jännittää näkyykö se olossa jotenkin.Verikokeiden tulokset oli kaikki kunnossa paitsi hemoglobiini rimaa hipoen alarajalla mitä arvelinkin.Kyllähän se olossa tuntuu kun normaalisti se hipoo 150 mutta oli nyt vain 118.Toivottavasti ei tuosta paljoa laske.Valkosolut olivat priimaa samaten kun maksa ja munuaisarvot,jes!Myös toinen herceptin pistos tuli tänään.Nyt sain hoidon ajaksi jääpaloja imeskeltäväkisi,viimeksi niitä ei edes tarjottu.Ne saattaa estää makuaistin muutoksia tai ainakin lieventää niitä.Saapa nähdä.Ja kanyylihan ei taaskaan mennyt ekalla yrittämällä, mutta toisella kyllä.Onnistuiskohan  jo ens kerralla sit heti laakista.Soittokellon sain siltä varalta että joskus toinen hoito saattaa aiheuttaa allergisen reaktion,hengenahdistusta,alaselkäkipuun,verenpaineen nousua tai kuumotusta naamaan.Nämä oireet tulevat jos tulevat ihan hoidon aluss,mutta onneksi mulla ei moisia ilmennyt.Niin ja unohdin sit kuitenkn ottaa pahoinvointilääkkeen ennen lähtöä,onneksi sen sai myös polilta eli nou hätä.Olis varmaan pitänyt laittaa puhelimeen muikkari siitäkin,ei tällä harvapäällä näemmä muisteta edes noin yksinkertaisia asioita.Kortisonit sentään muistin eilen illalla ja aamulla.

Mut ohjattiin polilla huoneeseen, jossa oli 7 paikkaa,kaikki ei toki olleet täynnä.Mun lisäksi 3 tiputettavaa.Sitten tietojen tarkistua , keittosuola ensin ja lääke perään.Aloiteltiin vähän hitaammassa tahdilla sen suuremman annoksen vuoksi ja Tiputus kesti vähän kauemmin kuin ensimmäisellä kerralla.Lopuksi taas huuhtelu keittiksellä ja homma paketissa.Kävin vielä kahviossa vähän haukkaamassa kun lounas oli jäänyt vähän huonolle.Sitten kela-taksia alle ja kotiin.Ihan vielä ei ole 300€:n omavastuu osuus kasassa ,jonka jälkeen voi huristella joulukuun loppuun asti ilmaiseksi,mutta kyllä se varmaan tässä täyttyy.

Päivän ilonaiheet:netistä tilaamani proteesiliivit pamahtivat viimein postilaatikkoon ja ne oli kaikki sopivia! Vältyin palautusrumbalta.!Varaosatissin mukana kyllä sai yhdet liivit
mukaan mutta kun ne oli tyyliä mummo niin taitavat nyt jäädä kaappiin.Leikkaushaava vielä jonkunverran  kipeytyy jos proteesia pitää pitkiä aikoja eli kotona heitän kyllä yleensä tissin naulaan.Vaikka sanottiin että ryhdin balanssin kannalta sitä olisi hyvä pitää mahdollisimman paljon.Hiirenhäntä hiuksien peitoksi viritin tänään huivin,hyvä ratkaisu,huivit taitaa olla jatkossa se mun juttu.Ja toinen:olin yön yksin kotona eikä ahdistanut,Jei!

Hiukset lähtee ja ahistaa

Nyt niitä tuppoja on sitten lähtenyt pitkin viikkoa,hiukset on harvenneet silmissä ja päälaella on jo kaljuja kohtia.Nyt tässä sitten arvotaan koska ne vähätkin uskaltaa ajaa pois.Päänahka on kipeä ja sitä pistelee pienikin kosketus.Sanonta tukka kipeenä on siis saanut uuden merkityksen.Voisin kuvitella että ajelun jälkeen myös päänahka rauhottuisi.Jotenkin tätä  väistämätöntä nyt vaan lykkää ja lykkää mutta kyllä se on ennenpitkää tehtävä.Mutta ei tämäkään kyllä ole mistään kotoisin että niitä jouhia on ihan jokapaikka täynnä,suihkun lattiakaivossa,lavuaarisa,vaatteissa,pitkin lattioita,tyynyssä,ruokalautasella...Peruukin hain nyt sitten maanantaina niin ehkä tässä täytyy nyt vaan koota itsensä ja antaa mennä.Nehän on ”vaan” hiukset ja sehän ”vaan” tissi.Tätä on saanut kuulla jopa terveydenhuollon ammattilaisten suusta.Ja välillä pistää kyllä vihaksi.On kuitenkin kyse sanoinkuvaamattoman suurista asioista ja luulenpa että kenellekään naiselle hiukset eivät ole ”vaan” hiukset ja tissit ”vaan” tissit,luulen että 99% kuitenkin pitäisi ne hiukset mielummin päässä kuin olisi kaljuna tai pitäisi molemmat tissit  yhden sijaan.Mä ymmärrän mitä näillä lausahduksilla ajetaan takaa, hiukset kasvaa joo takaisin ja aina tietenkin on mielummin tissitön kuin kuollut.Siis jos pitäisi valita.Mutta mulla ei ole ollut mahdollisuutta valita.Tuntuu aika vähättelyltä ihmisten tunteita kohtaan kun tuota vaan sanaa käytetään näissä yhteyksissä.Että pitäisi olla onnellinen ja iloinen kun toinen tissi on kuitenkin tallella ja hiukset ehkä vuoden päästä ovat jo hyvässä kasvussa.Niin ja sehän on ”vaan ” rintasyöpä.Josta kaikki selviää.Mutta ei selviä.

Ahdistus,se on näemmä tullut jäädäkseen.Tai en tiedä onko enemmänkin kyse paniikkihäiriöstä.Olen huomannut nyt moneen kertaan kun on pitänyt jäädä tai lähteä yksin (tai ei edes välttämättä yksin, ylipäänsä lähteminen mihinkään välillä ahdistaa) johonkin alan keräämään paniikkioireita.Päässä tuntuu oudolta,hengitys tihenee ja saa todenteolla keskittyä että oireet saa katoamaan.Eilen ahdisti henkeä ja tuntui että rinnassa olisi tonnin paino.Tänään taas ei ole.Mulla onnnyt joku alitajuinen  pelko päällä että mulle sattuu jotain, pyörryn tms.Kuuntelen omaa kroppaa,ihan yliherkällä korvalla.En uskalla hirveästi rasittaa enää itseäni kun pelkään että lähtee taju.Tässäpä on aihetta seuraavaan kriisihoitajan tapaamiseen.Sunnuntaina tein pienen pyörälenkin Pispala Folkeille, sinnekin ahdisti lähteä, mutta onneksi lähdin.Kiva ilma ja letkeä musiikki sai hetkeksi unohtamaan todellisuuden.Sen lenkin jälkeen kyllä jalat hapotti taas ihan täysin.Erikoinen puutumisen  tunne on ollut nyt myös jaloissa ja käsissä.Sekä sormen että varpaankynsiä pistelee,sormenpäät on kosketusherkät ja kädet ja jalat on tosi kuivat.Öljytä täytyy joka päivä.Huomenna olisi lääkäri ja labrat ennen torstain kakkossettiä.Kiinnostaa kyllä kovasti tietää mitä veriarvot näyttää ja onko esim Hb laskenut kun päästä huippaa sillon tällöin.Apteekista kävin jo hakemassa loput valkosolupiikit.Kyllä on kynnys nyt pistää kun tietää mitä siitä seuraa.Toivon että jotenkin oireet olisi nyt kakkoskerralla edes vähän lievempiä.Ja että kanyyli menisi paikalleen ykkösellä.

”Päässä ei poikkeavaa”.Kuulitteko kolauksen kun kivi putosi sydämeltä?Onnesta soikeena.Ei mulla muuta.

Tunteiden vuoristorataa

Kun kaikki vituttaa ja itkettää.Se on olotila ollut tänään(sunnuntaina).Fyysisesti voin ihan hyvin,mitä nyt perjantaina tuli luultua vähän liikaa itsestään ja kunnostaan ja löysin itseni melkein pyörtyneenä suihkusta.Paineet meni illalla tosi alas ja jonkinlaista paniikkikohtausta taas puski pintaan.Oli vaikea hengittää ja päässä heitti.Siitä kyllä seuraavaksi päiväksi tokenin mutta eipä paljon uskaltanut mitään tehdä(Note to myself:älä lähde pyöräleniklle kaupungin korkeimpaan maastoon(Pyynikille) 30 asteen helteessä tällä kunnolla).Tää helle varmaan osaltaan vaikutti asiaan,nyt alkas jo  pikkuhiljaa riittää.Sekin ottaa päähän että koko ajan hiki virtaa,koko ajan tekotissi märkänä ihoon liimautuneena jos johonkin ihmisten ilmoille pitää lähteä,haluaisin raitista ilmaa mutta kun sitä ei saa MISTÄÄN ,paitsi ehkä Prisman maitohyllystä,tekisi mieli vähän kävelylenkkiä tehdä mutta se on mahdotonta päiväsaikaan, en vaan kestä enää tota kuumuutta.Joka päivä on ihan tuskaa ja lasken päiviä ja toivon koska tulisi kylmä!Tää on tätä mitä vaan mulle voi käydä, että sairastun  syöpään vuosisadan hellekesänä.Viime kesänä pauhasi kuivattimet, nyt pauhaa pelkkä tavallinen tuuletin.Just nyt mä en nauti pätkääkään mistään ulkoaktiviteetista,haluan olla vaan sisällä tuulettimen vieressä kunnes toi lämpö laskee siedettäviin lukemiin.Naama kukkii edelleen , en ole eläessäni nähnyt niin isoja mustapäitä mitä nyt parina päivänä naamaan on puskenut.Yököttää katsoa peiliin.

Tälle maanantaille olisi ollut varattuna peruukin uudelleen sovitus,mutta hiukset ovat pysyneet vielä tiukasti päässä joten aikaa täytynee siirtää vielä.Ja päivän paras uutinen:aamukahvi ei pitkästä aikaa maistunut kuralta!Muutenkin makuaisti alkaa palautua ja suun kuivuus vähän hellittää.Eli olotila alkaa olla kutakuinkin normaali lukuunottamatta tätä uupumusta.Huonoa omatuntoa olen potenut taas vaikka mistä;siitä että ei olla päästy mihinkään kesäreissuun,siitä että olen kotona poissaoleva enkä jaksa tehdä kotihommia vaikka fyysisesti jaksankin,siitä että tunnen pilanneeni koko perheen kesän.Uusia kesiä tulee,mutta tämä kesä kyllä jää mieleen kaikin tavoin.Ensi vuonna tähän aikaan toivon että olisin kuivilla sekä,fyysisesti että jotenkin myös henkisesti, voisin nauttia taas normaaleista kesäjutuista,voisin käydä uimassa huolehtimatta että saan vedestä jonkun pöpön.Musta on tullut ihan vainoharhainen ton pöpökammon kanssa.Pesen ihan hulluna käsiä päivittäin.Kaikkein eniten kirpaisi kun nyt viikonloppuna olisi ollut perinteinen festarikeikka,mutta en uskaltanut lähteä sinne juuri pahimmassa matalasoluvaiheessa riskeeraamaan että saisin jonkun salamatkustajan sieltä mukaani.Ja tuo perjantainen episodi löi viimeisen niitin siihen arkkuun.Ei festareita tänä kesänä.Ehkä olen liian varovainen mutta voiko sitä edes olla kun oma terveys on kuitenkin kyseessä.

Olen kirjoittanut tätä monessa osassa ja nyt tiistaina se sitten alkoi,hiustenlähtö.Suihkussa jäi jo shampoota vaahdottaessa tukko käteen ja harjatessa vähän enemmän.Sain uuden ajan peruukin sovitukseen ensi maanantaille,sillon varmaan kyllä ei ole enää haiventakaan.Mies lupasi ajella mun kuulan sitten kun harvatukkana ei kehtaa enää kulkea.Kauhistuttaa mutta toisaalta taas mielenkiintoista nähdä miltä näytän kaljuna,minkä muotoinen pää mulla oikeasti on.Näytänkö kopiolta kaljusta isästäni.Toisille kalju oikeasti sopii ja toisille taas ei , saas nähdä kumpaan kastiin sitä itse kuuluu.Niinkuin tekstikin kertoo,tunteet seilaa laidasta laitaan monesti päivässä niin että itsekään ei välillä pysy mukana.Täydestä alakulosta myös niihin ilon ja kiitollisuuden hetkiin.Ollessani tiputuksessa osastolla sain vähän perspektiiviä tähän omaan eloon,huonekaverillani oli parantumaton syöpä sisäelimissä ja keuhkoveritulppa päälle,silloin tunsin itseni onnekkaaksi,vaikka tässä arjessa se ei ihan aina tunnu siltä.Pään magneettikuvauksen tuloksia odottelen edelleen,tällä viikolla,sanottiin kun tänään soittelin sen perään.Se on muuten sellainen tutkimus joka vähänkään ahtaan ja suljetun paikan kammoiselle on varmaan ihan kamalaa, kun itsellekin meinasi ahdistus iskeä kun pää lukittiin sellaiseen ristikkoon joka pitää pään paikallaan tutkimuksen ajan.Loppuvaiheessa taas tuli varjoaine suoneen ja viimeinen kuvasarja tuntuikin kuin pesukoneen lingossa olisi ollut.Koko tutkimuspöytä vatkasi ja nytpä ymmärsin mikä merkitys sillä pään ympärillä olevalla häkkyrällä oli.Ei siinä rytkeessä olisi pää ilman tukia paikallaan pysynyt.Hoitajan sanoin,nyt vähän ravistaa...

Uuteen nousuun

Huhhuijaa mikä viikko takana,eipä tuohon osannut tyttö varautua vaikka kuinka yritti.Nyt pari päivää ovat olleet jo huomattavasti parempia,olen päässyt kipulääkkeitä eroon vaikka satunnaisesti vielä aina jostain kolottaakin.Nyt on ensimmäinen päivä kun tuntuu siltä että on voimissaan ja järjissään sen lääkesumun jälkeen.Väsymystä nyt on edelleen mutta se ei ole enää lamaannuttavaa.Ja kyllä, kyllä tekee myös mielelle ihmeitä kun pääsee liikkeelle niin ettei joka paikkaa jumita.Kyllä sitä pienistä asioista voi olla ihminen iloinen.Mutta tietenkin kun kivuista pääsi niin tilalle pukkaa nyt jäätävää aknea kaulaaan, naamaan ja rinnuksiin.Eipä ole edes teininä tullut oltua tällainen rupikonna.Tuntuu että nyt kaikki lääkkeet ja kuonat puskee naamasta läpi ja naama onkin punakka , arka ja turpea.Suu rutisee kuivuuttaan, öljyllä huljauttelen monta kertaa päivässä.Suupielet halki, vaikka kuinka yritin huulia rasvailla.Makuaisti on edelleen kadoksissa ja kielestä on lähtenyt se normipeite, se on tosi hassun tuntunen kun kielellä tunnet joka hitusen hampaiden välissä.Mutta nämä on kyllä pientä siihen viime viikon olotilaan verrattuna,ei auta valittaa.Ja jos ”vain ” näillä lisäoireilla selviän niin se on lottovoitto!Saapa nähdä koska tuo tukka alkaa harvenemaan,päänahkaa on pistellyt ja aristanut jo monta päivää.Ja tuntuu että tukka on kuolleen oloinen, rasvottuva ja takkuuntuva,lopun alkua sille taitaa olla.

Tälle päivälle tuli kutsu siihen pään magneettikuvaukseen, menen sinne illalla.Jännittää ihan hulluna.Nyt sitä ohimossa oiretta taas ei ole ollut ja tottakai kuvittelen että se on etäpesäke ja että sytostaatti on siihen tehonnut kun oire on hiipunut...tai yhtä hyvin voi olla että en vaan ole sitä noteerannut kun on tässä ollut vähän tätä muutakin oiretta.Tiedä häntä.Toivottavasti lausunnon saa mahdollisimman pian, odottelu on taas varmasti yhtä piinaa.Oma pinna on kyllä lyhentynyt ihan olemattomiin nyt hoidon jälkeen.Harmittaa kun on tullut tytöllekin rähjättyä varsin vähäpätöisistä asioista kun ei vaan kertakaikkiaan ole jaksanut mitään ylimääräisiä ärsykkeitä.Kavereiden tuonnista sisälle on väännetty, inhottaa olla nalkuttava äiti joka ei anna tehdä mitään kivaa.Onneksi mies on kompannut tässä ja pitänyt naapurin mukulat ovien ulkopuolella kun en ole jaksanut muuta kuin nukkua.Kaipa ne tytön kaverit kertoo kotonansa että anskun äiti vaan nykyään huutaa ja nukkuu...Tiedän että siitä ei pitäisi ottaa huonoa omaatuntoa ja se kuuluu tähän, mutta tuntuu silti kurjalta.Päivittäin sitten pyytelen anteeksi napsahduksiani, onneksi lapset eivät ole pitkävihaisia ja asiat on aika äkkiä taputeltu ja unohdettu.

Pohjalla

Tältä se sitten tuntuu kun terveestä on tehny lääkkeillä sairas.Kiroan tän olon alimpaan helvettiin,mä oon pelkkä ihmisraunio,varjo entisestä.Pää on lääkepöhnässä kun ei tätä ilman kipulääkkeitä kestä.Pahinta on koko suun kipeys,kuin olisi hammassärky jokaisessa hampaassa, leukoja jäytää ihan nonstop.Leikkausarpikin alkoi kirvelemään, sekin vissiin voidaan laittaa tähän hoidon piikkiin.Tänä aamuna kun heräsin silmät kuivuudesta kirvellen , olisin melkein toivonut että en olisikaan.En jaksanut muuta kuin itkeä tihnustaa,koko kroppa on kuin pesäpallomailalla hakattu.Eilinen päivä alkoi pahoinvoinilla ja närästyksellä,  ne ovat nyt tiessään mutta ottaisin nekin mieluummin jos tää suukipu vaan edes hetkeksi hellittäisi.Ruoka ei maistu millekään, olin ostanut pussin sipsejä leffaevääksi mutta nautinto oli kaukana kun tajusi jauhavansa suolatonta pahvia,dipin maku oli myös aika jännä,lähinnä eltaantunut maitotuote,aamukahvista puhumattakaan,tytön kuravesikahvit maistuisivat varmaan paremmalle.Näinkö heikko mä nyt sitten olen kun nyt alkaa olla jo jaksaminen äärirajoilla,eka hetki kun haluan laitttaa jo hanskat tiskiin ja luovuttaa.Paskat hoidoista!Ja ei ole mennyt vasta kuin 6 päivää....Onneksi on ystäviä jotka pitävät pinnalla,riittää että kysyy kuulumiset ja tiedustelee mitä tarvitsisi tuoda samalla kun poikkeaa kylään.Vaikka mitään ei jaksa ja eväkään ei värähdä on ihanaa että joku käy ja haluaa tietää mitä mulle kuuluu.Ummetus on myös tosiasia.En oikein ottanut sitä tarpeeksi vakavasti kun lääkäri käski aloittaa lääkityksen  jo ennen hoitoa.Olisi pitänyt.Mä niin vihaan tätä paskaa....