Otteita päiväkirjasta

Ti 10.7 Hammasta on särkenyt paikatulta puolelta nyt pari päivää,samperi että sekään ei nyt voinut ottaa ja asettua kahden käyntikerran jälkeen.Mä vihaan hammaslääkäriä yli kaiken ja siellä ravaaminen stressaa muun ohella.No, tänään sitten hiottiin vielä paikkaa ja nyt tuntuisi purentakin olevan Ok.Toivottavasti särkykin nyt häviää.Olin varannut tälle päivälle myös peruukin sovitusajan.Ennen sitä kävin Stockan aleissa hakemassa pari huivia itselleni kaljua elämää silmällä pitäen.Ihan kivat löytyikin.Mutta se peruukki....vaikka löytyikin aika kiva malli lähellä omaa tyyliä, en mä tiedä,tuntuu jotenkin niin absurdilta että sellainen pitäisi päähän vetäistä.Tiedän että hiusten lähtö tulee ottamaan koville, mutta ei tuo peruukkikaan oikein luonnolliselta tuntunut.Taas jotenkin katselin itseäni ulkopuolisena istuessani sovitushuoneen tuolissa kymmenien tekopäiden janperuukkien ympäröimänä.Se sama tunne kuin monesti aiemminkin, että olenko se oikeasti minä jolle tämä tapahtuu.Mutta joo, en edelleenkään ole herännyt painajaisesta ,kyllä se minä olen.Minä joka korjailee pumpulitissiä tämän tästä kun tuntuu että se on aina vinossa ja kaikki tuijottaa, minä joka olen omakannassa jo kolmannella sivulla tapahtumien määrässä,minä joka vastailen tyttärelle päivittäin kysymykseen :äiti miksi sun tissi piti leikata pois,minä joka suihkun jälkeen tuijotan epäuskoisena vasenta rintaa ,jossa pitkä punainen viiva loistaa olemassaolollaan .Kyllä se minä olen.Ja minulla on syöpä, jota en tilannut.Joka tuli ja luikerteli meidän elämään ja josta niin kovasti tahdon eroon.Mutta ensin on tämä hoito kahlattava läpi,vaikka väkisin.Ja minähän kahlaan.Siihen siis valmistaudun nyt tulevat päivät.Tytölle puhuin jo hiustenlähdötä,johon hän 5 vuotiaan tomeruudella kommentoi:äiti,mä en sit naura sulle vaikka sulla ei oo tukkaa,oikeesti.Roska tuli äitin silmään.Mun rakas.

Ke 11.7 Tänään vuorossa lääkeshoppausta apteekissa.Nyt on kovaa settiä kun pieni muovipussi ei enää riitä vaan kannoin ison kassillisen tavaraa kotiin.Farmaseutti toivotteli hyviä vointeja,taisi tietää mistä on kyse,niin sujuvasti luetteli kaikki kuivuuteen ym suositeltavat tuotteet.Nyt on kosteutusta joka lähtöön,mihin ei ole, sinne ei tarvita.Ja lasku perään,rapiat 200€.Kyllä tuo lääkemäärä hirvittää ,toivottavasti kaikkea ei todellakaan tarvita.”Normaalia” elämää sen sijaan yritin suorittaa tänään Särkänniemessä.Niin , se normaali elämä ei kuitenkaan ole enää normaalia.Mä meen Särkänniemeen , ja mulla on syöpä,.Istun troikassa tytön kanssa, ja mulla on syöpä.Jonotan jätskikiskalle, ja mulla on syöpä.Tuntuu kuin eläisi jotain rinnakkaistodellisuutta , vähän niinkuin normaalia, mutta syövällä maustettuna..Se on hiton hyvä neuvo että elä ihan normaalia elämää.Mun normaali muuttui diagnoosipäivänä.Sen jälkeen tämä elämä ei ole normaalia nähnytkään,ehkä ulkopuoliselle se näyttää siltä ja ehkä parempi niin.Eläköön muut omassa kuplassaan ja minä omassani.Nämä kuplat eivät tule koskaan kohtaamaan, niin suuri kuilu niiden välillä on.Mun kupla saattaa ajan kanssa puhjeta ja saan taas oikean normaalin tai ainakin normaalimman kuin nyt takaisin,mutta sen aika ei ole vielä pitkään aikaan.Eli jatkan normaalin suorittamista, kun se kuulemma auttaa....