Tutkimuksia ja muuta juoksemista

Juhannuksen jälkeiset viikot olivatkin sitten täynnä juoksemista tutkimuksissa,lääkäreillä,labrassa,hammaslääkärissä,ajanvarausta proteesin ja peruukin sovitukseen,kelan hakemusten täyttelyä,siinä sivussa täräytin autolla kätevästi kanssashoppailijan kylkeen s-marketin parkkiksella josta johtuen auton korjausaikaa varaamaan.Viikon 26 siis alotin käymässä labrassa antamassa verinäytteen samalla viikolla tapahtuvaa vartalon CT kuvausta varten.Siitä katsottiin että  munuaisarvot ovat ok,tutkimuksessa annettava varjoaine saattaa käydä niiden päälle.Tiistaina hampaan paikkausyritys numero 1.Kesäkandi sai puudutteita laitettua niin että suu ei auennut.Ei paikattu.Uusi aika perjantaille.Keskiviikkona olikin sitten sydämen asioita.Sydänultra tehtiin siksi koska sytostaattiennohella tulen saamaan herceptin lääkettä injektiona 3 viikon välein seuraavan vuoden ajan.Lääke saattaa harvoille aiheuttaa sydämen pumppausvoiman madaltumista joten siksi sydäntä seurataan useampaan otteeseen hoidon aikana.Seuraava tarkistus on 3 kk kuluttua.Sydän oli kunnossa niinkuin nyt näin ”terveellä” alle neljäkymppisellä voi olla.Torstaina oli suuntana Hatanpää ja kirurgin jälkitarkastus.Patologin vastaukset poistetusta rinnasta olivat tulleet ja kahden pesäkkeet lisäksi oli löytynyt myös n 4 cm alueelta esiastetta joka ajan kuluessa olisi muuttunut varsinaiseksi syöväksi.Koko poisto oli siis ainoa oikea ratkaisu nyt tämänkin tiedon valossa.Positiivista oli se että pesäkkeet olivat oikeasti pienempiä kuin kuvissa ja samoin vartijaimusolmukeen mikrometastaasi pienempi kuin jääleiketutkimuksessa.Käytiin tulevat hoidot ympäripyöreästi läpi ja se oli sitten siinä.Onkologi tulisi kertomaan aikanaan tarkemmin hoitosuunnitelmasta.Perjantai aamuna olin reippaana TAYSin kuvatamisosastolla jo klo 8.CT tutkimusta varten laitettiin taas kanyyli josta pumpattiin varjoainetta tutkimuksen lopulla.Tutkimus ei kestänyt kauaa.Hurautin putken läpi pariin otteeseen tekstiksi ja sitten oikeat kuvat otettiin hengitysohjeiden kera.Varjoaine sai aikaan lämpimän tulvahduksen koko kroppaan ja tuntui kuin pissat olisi tullut housuun mutta se oli vaan onneksi tunne,tutkimuspöytä oli kuiva siitä noustessani.Sieltä sitten seuraavaksi hammaslääkäriin paikkausyritykseen numero 2.Nyt puudutettuna ei aiheuttanut leukalukkoa mutta se ei tehonnut 1 .piikillä,eikä 2:lla, eikä kolmannella,sitten vaihdettiinkin jo aine ja johan tehosi,vähän liikaakin.Koko pää oli niin puuduksissa että oli vaikeaa niellä,puhumisesta ei tullut yhtään mitään.Poislähtiessäni katsoin vessan peiliin ja huomasin että toisen puolen silmä oli punainen ja verestävä ja puoliksi ummessa.Mutta hei,suu aukesi.

Seuraavana päivänä olikin sitten tytön 5 vee juhlat.Maailman huonoimman äidin tunteen sain siitä kun juhlat piti olla jo 2 viikkoa sitten mutta mun leikkauksen takia niitä jouduttiin siirtämään.Joten ne  oli käytännössä nyt pakko pitää kun oli luvattu vaikka tuon viikon jälkeen mieluiten olisin maannut koomassa koko viikonlopun.Maanantai koitti ja taas löysin aamulla itseni TAYSin parkkiautomaatilta.Tällä kertaa oli vuorossa luuston gammakuvaus isotooppilaboratoriossa.Kävin ottamassa aamutuimaan varjoaineen suoneen ja parin tunnin kulutta makasin taas tutkimuslavetilla gammalaitteessa.Tutkimus kesti noin vartin.Siinä sitten piti odotella vielä että kuvat katsotaan JS tulisi mahdollista tarvetta lisäkuville.Ei kuitenkaan tullut vaan pääsin lähtemään.Tiistaina olikin vapaapäivä kaikesta toimittamisesta.Keskivikkona oli aika vielä hampaiston osalta koko pään röntgeniin.Sieltä tuli puhtaat paperit, kuten toivoin sydämestäni myös näistä muista kuvauksista tulevan.

Torstaina oli aika marssia TAYSiin onkologille tuomiolle.Ensimmäinen käynti syöpäpolilla jännitti aikalailla.En tuntenut kuuluvani joukkoon.Kaikki muut odotusauloissa istuvat olivat eläkeikäisiä tai ainakin lähellä sitä.Kaljupäisiä ihmisiä vaelteli käytävillä,tunnelma oli jotenkin pysähtynyt.Siinä mä vasta tajusin että ei hitto,mä oon myös syöpäpotilas, kohta se olen minä joka kuljen siellä myös  kaljupäänä.Alkoi ahdistaa.Onkologista jäi jotenkin kylmä vaikutelma.Olin vain yksi monista,liukuhihnatouhua, nopea hoitojen läpikäynti,kuvat puhtaat,reseptit käteen ja hoitajan pakeille kuulemaan käytännön ohjeet.Sain mahdollisuuden osallistua BOLD-1 tutkimukseen jossa verrataan eripituisia her2 täsmähoitoja.Harkitsin seuraavaan päivään ja perjantaina kävinkuuntelemassa tutkimuslääkäriltä yksityiskohtia.Päätin osallistua ja tulin valituksi perinteisen hoidon ryhmään eli tulisin saamaan saman hoidon kuin muutenkin olisin saanut.Sain reseptit 10 eri lääkkeeseen joilla pyritään ehkäisemään sytostaattien lieveilmiöitä kuten pahoinvointia,kuivuutta,ummetusta,ripulia,närästystä,huuliherpestä,infektioita,luustokipuja.Sillon sain myös ajan ja ohjeet ensimmäiseen sytostaattitiputukseen,lääke on doketakseli.Tiputus on huomenaamuna.Ohjeena on ottaa 5 kortisonitablettia tänä iltana jolla ehkäistään allergisia reaktioita ja pahoinvointia.Kortisoni jatkuu myös hoidon jälkeen pari päivää.Eli nyt sitten ollaan jännän äärellä.Mulla on ollut jotenkin tunne että elämä loppuu tähän ekaan sytostaattihoitoon, olen tehnyt siitä itselleni kamalan peikon ja nyt pelottaa.Olenko koskaan enää se sama oma itseni kuin tätä ennen,saako lääkitys jotain peruuttamatonta aikaiseksi.Tuon perjantain jälkeen mä olin aivan poikki.Kahden viikon juoksu, stressi tutkimustuloksista purkautui itkuisuutena ja  uupumuksena ja oli pakko pyytää aika kriisihoitajalle vähän päätä selvittämään. Sen sain onneksi jo seuraavalle maanantaille.Sain ainakin siunauksen sille että tämä kaikki on han normaalia mitä tässä vaiheessa käydään läpi.Ja tilanne kyllä tasoittuu ajan kanssa.Nyt sitä on kovin vaikea kuvitella,mutta päivä kerrallaan.Eli huomena mennään, pitäkää peukkuja!