tiistai 31. heinäkuuta 2018

Tunteiden vuoristorataa

Kun kaikki vituttaa ja itkettää.Se on olotila ollut tänään(sunnuntaina).Fyysisesti voin ihan hyvin,mitä nyt perjantaina tuli luultua vähän liikaa itsestään ja kunnostaan ja löysin itseni melkein pyörtyneenä suihkusta.Paineet meni illalla tosi alas ja jonkinlaista paniikkikohtausta taas puski pintaan.Oli vaikea hengittää ja päässä heitti.Siitä kyllä seuraavaksi päiväksi tokenin mutta eipä paljon uskaltanut mitään tehdä(Note to myself:älä lähde pyöräleniklle kaupungin korkeimpaan maastoon(Pyynikille) 30 asteen helteessä tällä kunnolla).Tää helle varmaan osaltaan vaikutti asiaan,nyt alkas jo  pikkuhiljaa riittää.Sekin ottaa päähän että koko ajan hiki virtaa,koko ajan tekotissi märkänä ihoon liimautuneena jos johonkin ihmisten ilmoille pitää lähteä,haluaisin raitista ilmaa mutta kun sitä ei saa MISTÄÄN ,paitsi ehkä Prisman maitohyllystä,tekisi mieli vähän kävelylenkkiä tehdä mutta se on mahdotonta päiväsaikaan, en vaan kestä enää tota kuumuutta.Joka päivä on ihan tuskaa ja lasken päiviä ja toivon koska tulisi kylmä!Tää on tätä mitä vaan mulle voi käydä, että sairastun  syöpään vuosisadan hellekesänä.Viime kesänä pauhasi kuivattimet, nyt pauhaa pelkkä tavallinen tuuletin.Just nyt mä en nauti pätkääkään mistään ulkoaktiviteetista,haluan olla vaan sisällä tuulettimen vieressä kunnes toi lämpö laskee siedettäviin lukemiin.Naama kukkii edelleen , en ole eläessäni nähnyt niin isoja mustapäitä mitä nyt parina päivänä naamaan on puskenut.Yököttää katsoa peiliin.

Tälle maanantaille olisi ollut varattuna peruukin uudelleen sovitus,mutta hiukset ovat pysyneet vielä tiukasti päässä joten aikaa täytynee siirtää vielä.Ja päivän paras uutinen:aamukahvi ei pitkästä aikaa maistunut kuralta!Muutenkin makuaisti alkaa palautua ja suun kuivuus vähän hellittää.Eli olotila alkaa olla kutakuinkin normaali lukuunottamatta tätä uupumusta.Huonoa omatuntoa olen potenut taas vaikka mistä;siitä että ei olla päästy mihinkään kesäreissuun,siitä että olen kotona poissaoleva enkä jaksa tehdä kotihommia vaikka fyysisesti jaksankin,siitä että tunnen pilanneeni koko perheen kesän.Uusia kesiä tulee,mutta tämä kesä kyllä jää mieleen kaikin tavoin.Ensi vuonna tähän aikaan toivon että olisin kuivilla sekä,fyysisesti että jotenkin myös henkisesti, voisin nauttia taas normaaleista kesäjutuista,voisin käydä uimassa huolehtimatta että saan vedestä jonkun pöpön.Musta on tullut ihan vainoharhainen ton pöpökammon kanssa.Pesen ihan hulluna käsiä päivittäin.Kaikkein eniten kirpaisi kun nyt viikonloppuna olisi ollut perinteinen festarikeikka,mutta en uskaltanut lähteä sinne juuri pahimmassa matalasoluvaiheessa riskeeraamaan että saisin jonkun salamatkustajan sieltä mukaani.Ja tuo perjantainen episodi löi viimeisen niitin siihen arkkuun.Ei festareita tänä kesänä.Ehkä olen liian varovainen mutta voiko sitä edes olla kun oma terveys on kuitenkin kyseessä.

Olen kirjoittanut tätä monessa osassa ja nyt tiistaina se sitten alkoi,hiustenlähtö.Suihkussa jäi jo shampoota vaahdottaessa tukko käteen ja harjatessa vähän enemmän.Sain uuden ajan peruukin sovitukseen ensi maanantaille,sillon varmaan kyllä ei ole enää haiventakaan.Mies lupasi ajella mun kuulan sitten kun harvatukkana ei kehtaa enää kulkea.Kauhistuttaa mutta toisaalta taas mielenkiintoista nähdä miltä näytän kaljuna,minkä muotoinen pää mulla oikeasti on.Näytänkö kopiolta kaljusta isästäni.Toisille kalju oikeasti sopii ja toisille taas ei , saas nähdä kumpaan kastiin sitä itse kuuluu.Niinkuin tekstikin kertoo,tunteet seilaa laidasta laitaan monesti päivässä niin että itsekään ei välillä pysy mukana.Täydestä alakulosta myös niihin ilon ja kiitollisuuden hetkiin.Ollessani tiputuksessa osastolla sain vähän perspektiiviä tähän omaan eloon,huonekaverillani oli parantumaton syöpä sisäelimissä ja keuhkoveritulppa päälle,silloin tunsin itseni onnekkaaksi,vaikka tässä arjessa se ei ihan aina tunnu siltä.Pään magneettikuvauksen tuloksia odottelen edelleen,tällä viikolla,sanottiin kun tänään soittelin sen perään.Se on muuten sellainen tutkimus joka vähänkään ahtaan ja suljetun paikan kammoiselle on varmaan ihan kamalaa, kun itsellekin meinasi ahdistus iskeä kun pää lukittiin sellaiseen ristikkoon joka pitää pään paikallaan tutkimuksen ajan.Loppuvaiheessa taas tuli varjoaine suoneen ja viimeinen kuvasarja tuntuikin kuin pesukoneen lingossa olisi ollut.Koko tutkimuspöytä vatkasi ja nytpä ymmärsin mikä merkitys sillä pään ympärillä olevalla häkkyrällä oli.Ei siinä rytkeessä olisi pää ilman tukia paikallaan pysynyt.Hoitajan sanoin,nyt vähän ravistaa...

2 kommenttia:

  1. Vastareaktiona tuolle kaikelle henkiselle tuskalle alkoi naurattaa tuo pään magneettikuvauksen loppurytkytys =D Ei helevetti, tämäkin vielä! Mulla olisi kyllä ahtaanpaikankammo iskenyt siellä lootassa. Polven magneettikuvauskin oli jo tarpeeksi ahdistava.

    Mulle tuli sellainen mielikuva, että voisit näyttää aika hyvältä lyhyessä sänkitukassa. Se ei toki ole varsinaisesti "sun tyyliä", mutta eipä ole koko syöpähomma muutenkaan! (eikä kenenkään muunkaan)
    Koitetaan löytää ilmastoitu kirpputori....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä siinä kieltämättä vähän koominen fiilis oli kun tuntui että tippuu siitä pöydältä,en tosiaan tajunnut että se ravistaa niin paljon,kun rintojen Magneetissa pöytä taas ei liikkunut ollenkaan.Saattaahan se kalju sopiakin ja jospa en haluakaan enää pitkiä hiuksia ollenkaan😄

      Poista

Jätä tähän kommentti,ilahtuisin siitä kovasti:)

Korjausleikkaus vol 2

Viime viikolla operoitiin uudelleen rakennettua rintaa.Kokoero toiseen verrattuna oli huomattava ja muotokaan ei oikein ollut asettunut ,rin...